*Kirja on arvostelukappale, saatu Gummerukselta
Niina Meron esikoisteos, Englantilainen romanssi, on täysiverinen romanttinen romsku. Minulle romanttiset tarinat ovat juuri sitä, mihin ne on tarkoitettukin: kepeää viihdettä. Odotan tältä viihdekirjallisuuden lajilta äärimmäisen sujuvaa lukukokemusta, enkä halua lukemisen aikana vaivata aivojani millään muulla kuin itse tarinalla. Romanttisen kirjan ei pidä laittaa lukijaa ajattelemaan liikoja.
Luen mieluiten romanttiset viihdekirjani englanniksi. Äkkiseltään suomalainen romanttinen sankaritar ja suomen kieli tämän genren sisällä on ajatuksena lähinnä vaivaannuttava. ”Hänen värisevät kupeensa yltyivät loimuaviin rakkauden liekkeihin Pertin kosketuksen alla…” on yksinkertaisesti liikaa. Siksi tartuin tähän kirjaan jokseenkin epäileväisenä. Miten ihmeessä kotimaisuus muka toimii romanttisessa viihdekirjallisuudessa?
On maailman paras tunne olla väärässä! Niina Mero on onnistunut kirjoittamaan romanttisen suomalaisen kirjan, jossa mahtipontista romantiikkaa on tarpeeksi muttei liikaa. Päähenkilö Nora asuu Tampereella, rakastaa tatuointeja ja kirjoja ja on aina ajoissa (samaistun :D). Romanttisen viihdekirjallisuuden näyttämöksi ei ihan äkkiseltään ajattele Mansea, ja Norakin ottaa nopeasti siivet Englantiin Oxfordiin.
Noran siskopuoli Heli on menossa naimisiin huikeissa kartanomaisemissa Oxfordissa. Nora ja Heli ovat persoonina kuin yö ja päivä, mutta erilaisuudestaan huolimatta silti läheisiä. Kirjallisuuden opiskelija Nora on historiallisessa Oxfordissa kuin taivaassa, ja valtava sukukartano tarjoilee sopivasti mysteerejä ratkottavaksi. Mihin on kadonnut sulhasen isoveli, josta perhe vaikenee itsepintaisesti?
Meron eduksi on luettava samaistuttavampi huumori, kuin mitä hänen amerikkalaiset kollegansa pystyvät tarjoilemaan. Suomalaiseen makuun kuivempi ja astetta sarkastisempi huumori poistaa lopullisesti vaivaantuneisuuden tunteen. Päähenkilö Nora on tatuoitu introvertti, joka ei tosiaankaan ole se tavallinen tarina romanttisessa viihdekirjallisuudessa. En tiedä mistä tämä varovainen ajatus juontuu, mutta en olisi välttämättä kaivannut Noralle minkäänlaista romanssiviritelmää. Noran hahmo olisi toiminut aivan täydellisesti myös mysteerejä ratkovana Neiti Etsivänä. Mutta sitten toki kirja olisi siirtynyt dekkareiden puolelle.
Kaikkiaan hieno esikoisteos Niina Merolta, joka tekee parhaillaan väitöskirjaa nykypäivän romanttisesta viihdekirjallisuudesta. Olen viihdytetty!
Kiitos vinkistä! Tämä menee lomalukulistalle.
Tämä on mulla lukupinossa, mutta olen ollut epäileväinen sen suhteen, luenko sitä kuitenkaan. Kiitos vinkkauksesta! Sait mut kiinnostumaan kirjasta tosissaan 🙂