Cinque Terren viisi kuvankaunista kylää (Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza ja Monterosso al Mare) jaksottuvat noin 12 kilometrin matkalle Ligurianmeren rannalle. Itse Cinque Terren kansallispuisto on suurempi, mutta tuosta saa ehkä hieman osviittaa kylien välimatkoista. Kylästä kylään voi kulkea esimerkiksi veneellä, junalla tai kävelemällä, ja näistä vaihtoehdoista me kokeilimme lomaviikon aikana jokaista.
Koska La Spezia oli tukikohtamme, hyppäsimme laivaan kaupungin satamasta. Käytännössä vain kävelimme satamaan lauttojen lippuluukulle, ostimme liput haluamaamme kohteeseen ja kävelimme laivaan. Ennakkovarauksia ei tarvittu, lippuja oli aina saatavilla. Mereltä katsoen maisemat ovat hurjan kauniita, ja on helppo muodostaa kokonaiskuva viiden kylän maisemista.
Tässä kuvassa Riomaggiore, joka oli mereltä katsottuna mielestäni kaunein. Talot näyttävät uskomattoman hienoilta, kuin värikkäältä vesiputoukselta joka valuu kohti merenrantaa.
Koko Cinque Terren rannikkoa voi luonnehtia kallioiseksi, ja tasamaata on täältä suunnalta turha etsiä. Talot ja maanviljely on sovitettu rinteille, eikä luontoa ole pakotettu liikaa ihmisen tahtoon. Junaratakin kulkee suurilta osin tunneleissa.
Merimatkan aikana taloja näkyi aivan käsittämättömissä paikoissa, joissa kuulemma eletäänkin pääasiassa vain sadonkorjuun aikaan. Ehdin moneen kertaan miettiä, että millaisia mahtavat olla ylhäällä vuorenrinteillä sijainneiden talojen asukkaiden kauppamatkat, kun perille ei johda minkäänlaisia autoteitä 😀
Ihailimme Riomaggiorea, Manarolaa ja Cornigliaa laivasta käsin, ja hyppäsimme kyydistä vasta Vernazzassa. Meillä oli aikeena patikoida Vernazzasta Monterossoon, mutta pidimme ensin lounas- ja uimatauon kuvankauniissa Vernazzassa.
Vernazza
Pienessä kylässä on paljon ravintolatarjontaa sekä uintimahdollisuudet. Kuumana kesäpäivänä mikään ei ole yhtä ihanaa, kun pulahtaa mereen kesken päivän! Meillä oli aina simmarit ja pyyhkeet mukana repussa.
Ruokailusta sen verran, että suosittuna loma-aikana kuten heinä- ja elokuussa alueella liikuu paljon väkeä, joten kannattaa varautua siihen että isolla seurueella ravintolaan ei välttämättä mahdu. Meidän seitsemänhenkinen porukka oli selvästi lounasruuhkassa liian iso, joten välillä myös jakauduimme eri ravintoloihin. Toisinaan taas haimme eväät reppuun ja jatkoimme matkaa.
En voinut välttyä ajatukselta, että Cinque Terren alueella turistimäärän rajoittaminen olisi hyvä asia. Näin Unescon maailmanperintokohde säilyisi mahdollisimman alkuperäisenä.
Päivällä tunnelma Vernazzassa oli ajoittain lähes ahdistava, ja kaukana rauhaa huokuvasta Instagram-kuvien maailmasta. Koska kylissä ei ole juurikaan majapaikkoja, ne kuitenkin hiljenevät viimeisten lauttojen ja junien aikataulujen mukaan. Voisin kuvitella, että silloin paikalliset huokaisevat helpotuksesta, vaikka turismi tietysti on myös erittäin tärkeä elinkeino.
Olin jotenkin onnistunut nappaamaan vain sellaisia kuvia joissa ihmistungos ei näy. Oikeiden hetkien odottelu on jo niin verissä, että vääristän itsekin maailmaa näillä valokuvilla.
Cinque Terren alueella rannat ovat pääasiassa kivisiä, joten pikkulapset saattavat tarvita aikuisen apua. Vernazzassa on kuitenkin pieni hiekkaranta torin kupeessa. Niemen toisella puolella on myös kiva ranta, jonne pääsee pujahtamaan kallioon muodostuneen tunnelin läpi. Kulku tälle rannalle on lähes keskellä kylää talojen lomasta.
Patikointi Cinque Terren alueella on maksullista
Cinque Terren kylien väliä ei pääse kulkemaan ilman pääsylippua. Cinque Terre Trekking Card eli lippu esitetään tarkastuspisteillä kylien välissä. Lippuja voi ostaa netistä, kylien juna-asemilta ja käteisellä suoraan tarkastuspisteeltä. Meidän perheen yhden päivän perhelippu (2 aikuista, 1 lapsi) maksoi n. 20 euroa.
Aikuinen voisi periaatteessa patikoida koko 12 kilometrin reitin yhdessä päivässä, mutta meille riitti lasten kanssa Vernazzan ja Monterosson väli, johon kului 2,5 tuntia. Kannattaa tutustua reitteihin etukäteen, sillä osa kylien välisistä pääreiteistä saattaa olla myös suljettuna korjaustöiden vuoksi.
Patikointi näissä maisemissa on ihan kunnon liikuntaa, sillä portaita ja nousua riittää! Maisemat kuitenkin palkitsevat, sillä näköalat rannan puolella ovat huimaavia! Vernazzan ja Monterosson välillä saa kulkea välillä myös viiniköynnösten keskellä, jotka uhmaavat painovoimaa vuorenrinteillä.
Yllä näkyvästä kuvasta poiketen polut ovat suurelta osin portaita ja välillä melko vaikeakulkuistakin kivimäkeä, mutta meidän 5-vuotias pystyi kuitenkin patikoimaan itse melkein koko matkan. Silloin tällöin matkaväsymys iski, ja vanhemmat kantoivat. Annia tosin harmitti eniten kuumuus, ei niinkään kävely.
Aikuisseurassa olisin ehdottomasti kävellyt useammankin kylän välin, sillä näissä maisemissa kannattaa patikoida mielummin enemmän kuin vähemmän. Me matkasimme tällä kertaa tietysti lapsen jaksamisen mukaan.
Huom! Korkeanpaikankammoiselle tämä reitti ei välttämättä ole maailman kivoin paikka, sillä polku kapeni välillä 30 senttiä kapeaksi eikä kaiteita ollut kuin parissa paikassa.
Monterosso al Mare
Päiväretkemme määränpää ja samalla pohjoisin Cinque Terren kylistä, Monterosso al Mare, on alueen suurin kylä. Kylä on kaksiosainen, ja sen kahden eri puolen väliä kuljetaan tunnelin lävitse. Molemmilta puolilta löytyy kunnon rannat, joissa on saatavilla sekä maksullisia aurinkotuolipaikkoja että ilmaista rantaviivaa. Päivätaksa kahdelle lepotuolille ja varjolle on 35 euroa.
Me otimme maksulliset paikat vain kahtena päivänä, ja muuten uimme maksuttomilla rannoilla. Ilmaiset alueet ovat tietysti pienehköjä, mutta se ei haittaa, jos käy vain pulahtamassa.
Monterossossa riittää kauniita katuja ja kaupunkiviljelyksiä ihmeteltäväksi, joten kannattaa suunnata kulkua myös syvemmälle kylään. Kujilta löytyy lukematon määrä tunnelmallisia pieniä ravintoloita ja kahviloita, sekä paljon kivoja putiikkeja. Tämä kylä on ehkä kaupunkimaisin ja ”tyylikkäin” kaikista alueen kylistä, mutta silti autenttista tunnelmaa on osattu säilyttää. On ainostaan positiivinen asia, että kansainväliset hotellijätit eivät yksinkertaisesti mahdu näille rannoille.
Sananen junalla liikkumisesta Italiassa
Emme koskaan ostaneet junalippuja etukäteen, tai edes pahemmin tarkastaneet aikatauluja. Lähijunia liikkuu jatkuvasti, senkus kävelee asemalle ja ostaa automaatista lipun seuraavaan kyytiin. Junalippu täytyy muistaa leimata erillisessä leimauslaitteessa ennen junaan astumista, tai muuten voi saada käteensä sakkolapun. Yleensä näitä laitteita on heti lippuautomaattien vieressä sekä laiturille kulkiessa.
Ps. Lippuautomaatit ovat jäätävän hitaita rakkineita, joten jos jonossa on muutamakin tyyppi ennen sinua, voit varautua siihen ettet ehdi seuraavaan junaan. Olen aika varma, että jos helvetti on olemassa ja joudun sinne, omalla kohdallani se tarkoittaa 24/7 seisomista italialaisella rautatieasemalla lippuautomaattijonossa, jossa jokainen mummeli yrittää hivuttautua jonossa eteen 😀 Jonotus on nimittäin paikallisille varsin lavea käsite – jos jätät edessä olevaan jonottajaan ihmisen mentävän raon, siinä on tietysti paikka vapaana. Ihan loogista, eikö?
Ajoittaisista ruuhkista ja italialaisesta jonotuksesta huolimatta Cinque Terre oli yksi upeimpia kohteita, joissa olen vieraillut. Tämä on se paikka, missä käsite postikorttimaisema on saattanut syntyä. Italialainen ruoka on ihanaa, ehkä jopa lempikeittiöni koko maailmassa. Kun lähtee matkaan ilman kireitä aikatauluja, reissulla on taatusti mukavaa. Cinque Terre on yhtä visuaalista tykitystä alusta loppuun.
