Tästä päivästä eteenpäin alkaa synkät ajat meillä jalkapallon vihaajilla. En tiedä mitään tylsempää urheilulajia seurata telkkarin kautta kuin futis. Juostaan pari tuntia jättikokoisella kentällä ympyrää mutta mitään ei tapahdu, argh. On varmaan ihan selvä että meidän taloudessa mielipiteet tämän asian suhteen jakautuvat aika radikaalisti… Saku elää ja hengittää jalkapalloa, ja odottaa tietysti illan avausmatsia into piukeana. Minun tekisi mieli lähinnä käydä nyppäämässä katolta antenni irti ”oho, voi harrrrrmi kun on häikkää linjoissa”.
Tarvitsen nyt äkkiä jonkun sarjan tai kirjasarjan mihin uppoutua muutamaksi viikoksi! Mutta minkä? Saa suositella mukaansa tempaavaa tiiliskiviromaanien sarjaa, jos tulee mieleen. Joku Diana Gabaldon -style olisi kiva.
Tässä IC:n yksisarvista livenä, ai että se on ihana. Se on vaan niin älytön, että pakkohan sitä on rakastaa. Arvoin pitkään sinisen ja valkoisen laukun välillä, mutta onneksi päädyin kuitenkin valkoiseen koska tämä laukku on kuin koru. Mummolaukun muoto, fantasialaukun värit. Ja nyt olen entistä vakuuttuneempi että jossain vaiheessa tulevina vuosina Hanna Sarenin fantasialaukku on pakko osua metsästysreitilleni, selvästikään minulla ei olisi mitään estoja käyttää niitäkään.
Jos ihmettelette tätä piikkisuoraa tukkaani niin oli aika purkaa ylikasvaneet teipit veke ja halusin katsoa miltä näytän elämäni ensimmäistä kertaa suoralla tukalla. Onpahan jännä fiilis rouva Luonnonkiharalla, kun hiukset ovat liukkaat ja suorat 😮 aikaisemmin edes suoristusrauta ei ole pystynyt moppiini, niin että lopputulos olisi ollut oikeasti sileä ja myös pysynyt sellaisena minuuttia kauemmin ja nyt… tsadam, ei kiharan kiharaa vaikka ulkona olisi miten kostea ilma. Elämme hämmentäviä aikoja ystäväiseni. Saapa nähdä tekeekö kihara paluun vai ei, koska voisin jopa tottua suoraan malliin.
Jalkapallo, uhka vai mahdollisuus?
