Vietimme viime viikolla talvilomaa Levillä. En tällä kertaa ottanut mukaan kameraan jalustaa, sillä en uskonut hetkeäkään mahdollisuuksiini bongata revontulia. VIRHE!
Heti ensimmäisenä iltana taivaalla loimusi vihreitä nauhoja ja ilman jalustaa niiden kuvaaminen oli täysin mahdotonta. Yhyy! Tyydyin nauttimaan valoshowsta, mutta kokeilin kuitenkin epätoivoisena tukea kameran auton katolle, että saisin edes yhden todistekuvan.
Tässä se on. Pahus sentään, en enää koskaan lähde Lappiin ilman jalustaa.
Olen nähnyt revontulia viimeksi lapsena, joten tämä oli aivan huikea kokemus.
Yöllisen näytöksen lisäksi Lappi tarjoili upeaa valoa myös päivisin. Pastellisävyinen taivas vaihteli sävyjään päivästä toiseen, ja tuli käytyä huokailemassa Suomen kauneudelle useampaan otteeseen tunturin laella.
Tänne Hämeeseen saapuessa pimeys tuntui hetkellisesti murskaavalta, mutta näin päivän parin jälkeen siihen on taas tottunut. Meillä ainakin on täällä etelämmässä selvästi pidempi päivä, Lapissa valoa riitti vain muutama tunti.
Talvinen luminen maisema ja valo on jotain sellaista, mitä olen selvästi kaivannut. En ole yhtään talvi-ihminen, mutta lumen mukanaan tuoma kirkkaus on tärkeää.