Vanha kunnon vohvelirauta! Turhake vai tarpeellinen?

Vohvelirauta on yksi niistä keittiön kaapinpohjille jäävistä turhakkeista, johon on aina yhtä ilahduttava törmätä. Joka kerta käytön jälkeen mietin, että laitan vekottimen kiertoon, mutta joka kerta olen myös iloinen kun se päätyy käyttöön. 

Kylmä talvipäivä ja kuumat vohvelit, ei ole parempaa! 

Perusohje vohveleihin on niin vaivattoman helppo, että siksikin rauta kannattaa piilottaa syvälle kaappiin ettei houkutuksia tule joka päivä…

Vohvelitaikina

  • 4 dl maitoa
  • 2 kananmunaa
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl suolaa
  • 1 rkl rypsiöljyä tai sulaa voita

Taikinan ainekset vatkataan yhteen, odotellaan pannun kuumenemista ja sitten paistamaan. Tästä määrästä tulee pari kolme vohvelia per naama meidän kolmihenkiselle perheelle. Kannattaa tuplata taikina jos haluaa enemmän vohveleita kerralla. 

Tarjoiluehdotuksena perinteinen kermavaahto ja tamperelaisen Poikain Parhaat -brändin Lakkahillo (saatu blogin kautta), joka uppoaa meidän puoliksi lappilaiseen perheeseen kuin.. no, ihana lakkahillo. Tässä purkissa on sellainen itse tehdyn hillon viba eli paljon kokonaisia marjoja. Teollinen maku loistaa poissaolollaan. Viba pitää paikkansa, sillä tuote-esiteessä kerrotaan marjapitoisuudeksi 75%.

Lopputulos taitaa olla, että vohvelirauta on meillä pysyvästi vaikka sitä käytetään harvemmin. Eikä se tällä puheella ole edes turhake 😀

Täytyisi joskus kokeilla syödä vohveleita jonkin suolaisen parina, savulohta tai jotain vastaavaa. 

Lokakuun 79. päivä eli miltä luonto näyttää tammikuussa 2020

Hetki sitten joku radiojuontaja heitti ilmoille lauseen ”hyvää lokakuun 79. päivää…”, viitaten tietysti lumettomaan luontoon. Lumettomuus antaa kuitenkin tilaa vähän erilaiselle luontoretkikokemukselle, kuin mihin tammikuussa on yleensä totuttu. Me poikettiin viikonloppuna paikallisella luontopolulla ihastelemassa tammikuisia lokakuun maisemmia. 

Tällä retkellä näin elämäni ensimmäistä kertaa maden! Seisoin ohuella rantajään reunalla kun yhtäkkiä jalkojeni alla näkyi liikettä. En ollut edes tajunnut, että jääkuoren ja pohjan väliin jäi pari senttiä vettä, oletin että järvi on jäätynyt pohjaan asti matalan rannan kohdalta. Made uiskenteli jään alla kaikessa rauhassa, eikä välittänyt minusta tuon taivaallista. 

Järveselällä jäät paukkuivat ja rätisivät niin voimakkaasti, että kumu kuului pitkälle metsäpolullekin. Tällä hetkellä ei varmastikaan kannata mennä jäälle yhtään pidemmälle. Ainakin täällä Hämeessä järvet ovat lähes täysin sulia. Tuossa missä seison on vain pari senttiä vettä jään alla. 

Tuli väkisin mieleen lapsuuden talvet, kun viiletimme luistimilla järvenselkää pitkin. Ei tarvinne harrastaa tänä vuonna samaa hauskuutta. 

Oli keli mikä hyvänsä, ulkona on kaunista. Sammaleet hohtavat vihreinä ja heinät keltaisena. Aurinko kajastaa horisontissa ja järvi kumisee. Suosittelen luontoretkeä juuri nyt.