Jos pitää jotain positiivista tästä lämpimästä tammikuusta hakea, niin ainakin kauneimmat takkini ovat saaneet rutkasti lisää käyttöaikaa. Marimekon kääntökimono on yksi näistä. Tällä kertaa valitsin kuosiksi Taivaankukat, mutta vyössä taas näkyy unikko.
Eilen luontoretkellä laitoin ylleni tuulitakin, sillä toppiksella olisi läkähtynyt. Luontopolulla näytti lokakuulta.
Koska matkustin muun perheen perässä Lappiin junalla (mies ja tytär menivät autolla jo viikkoa ennen), en voinut pakata mukaan kovinkaan vaihtelevaa vaatevarastoa. En toistaiseksi laskettele, joten ulkovarusteiksi riitti Luhdan jättimäinen ylipitkä toppatakkini sekä Minna Parikan erittäin lämpimät töppöset. Voin vakuuttaa, että näissä tamineissa ei tullut kylmä edes tunturin laella.
Mustaa mustalla -eleganssiani piristämään otin mukaan ystäväni Maijan neuloman täydellisen puuterivaaleanpunaisen myssyn ja tietty sitten noita itse neulomiani villa-asusteita. Näillä meni koko viikko. Siinä se, maailman tylsin asupostaus 😀
Piristykseksi vähän nuoria nahistelevia poroja.
Kokovartalolämpö on taattu tuollaisella pitkällä toppiksella, en koskaan enää vaihda lyhyisiin malleihin takaisin. Kun miettii, että parikymppisenä tuli kuljettua lähes napamittaisissa toppiksissa! Huh! Muoti on välillä täysin sekopäistä. Vai onko vika sittenkin itsessä, että on mennyt villityksiin mukaan 😀
