Avainsana: suuri käsityö

Oman mallistoni teatteritakki

Kaikista Suuri Käsityö -lehdelle suunnittelemistani vaatteista tämä teatteritakki on suosikkini. En voi ymmärtää, miten SK:lla osattiin vangita piirrustukseni/suunnitelmani ydin näin täydellisesti. En kuitenkaan ole mikään huikea talentti piirtämisessä, mutta ehkä osasin sen sijaan selittää ideani perinpohjaisesti 😀

Juhla-asussa näyttävän platinan värisen takin seurana mustat asusteet: Sonia Rykielin H&M:lle suunnittelemasta mallistosta ”timanttipanta”, Minna Parikan sushilaukku ja kiiltonahkakorkkarit. 

Tätä kirjoittaessa tajusin juuri, että nyt voisin itseasiassa vilkaista Suuri Käsityö -lehtiäni myös neulejuttujen osalta! Huikeaa! En ole koskaan katsonut lehdistä kunnolla kuin ompelukaavoja, koska en tietenkään ole osannut neuloa, joten mitä hyötyä. Nyt voisin katsastaa neulemalleja sillä silmällä, että löytyisikö joukosta helppoja aloittelijaohjeita. 

Islantilainen lopapeysa-villatakki, neulottu Suuri Käsityö -lehden syyskuu 2018 ohjeella

Viime syksynä iskin silmäni Suuri Käsityö -lehdessä (syyskuu 2018) aivan huikean kauniiseen islantilaiseen lopapeysa-villatakkiin. Lehden sivulle takki oli toteutettu ruskeana, mutta näin sen mielessäni harmaana. Kiikutin lehden suoraa tietä perheemme neulomisvirtuoosin luo arvioitavaksi. Ilokseni Kirsi otti takin työn alle, sillä minä en osaa neuloa edes auttavasti. 

Pääsin onneksi kuitenkin myös itse osallistumaan sen valmistukseen, sillä takki neulottiin pyöröpuikoilla ja leikattiin lopuksi edestä auki. Tämä (helppo) osuus oli minun juttuni, sillä siihen tarvittiin saksien lisäksi myös ompelukonetta. 

Pidemmittä puheitta, tässä on unelmieni villatakki valmiina: 

Islantilainen villatakki on neulottu paksusta ja karheasta lampaanvillasta, ja se onkin oikeastaan enemmän ulkotakki kuin sisällä käytettävä. Villa huopuu käytössä tiiviimmäksi ja tiiviimmäksi, joten se vain paranee vuosien myötä. Kirsi kertoi, että lanka alkoi ”takertua” jo neulomisprosessin aikana.

Kaunis harmaan sävy yhdistettynä luonnovalkoiseen ja mustaan on sopivan perinteisen näköinen. Ehdottomasti halusin, että villatakki näyttää iättömältä, joten siksikin värivalinnat olivat tällaiset. 

Kylmät kesäyöt, kevät sekä syksy ja talvisin myös meidän vanha talomme ennen takan lämmitystä…. tämä villatakki on ystävä. 

Takista puuttuu vielä viimeinen silaus eli kauluksen hakaset. Etsin takkiin ”viikinkihenkiset” metallihakaset, joilla sen saa kurottua kauluksesta kiinni. Muuten takki saa olla auki koko matkalta. Jos joku sattuu tietämään missä tuollaisia hakasia myydään, otan mielelläni vinkit vastaan.