Islantilainen lopapeysa-villatakki, neulottu Suuri Käsityö -lehden syyskuu 2018 ohjeella

Viime syksynä iskin silmäni Suuri Käsityö -lehdessä (syyskuu 2018) aivan huikean kauniiseen islantilaiseen lopapeysa-villatakkiin. Lehden sivulle takki oli toteutettu ruskeana, mutta näin sen mielessäni harmaana. Kiikutin lehden suoraa tietä perheemme neulomisvirtuoosin luo arvioitavaksi. Ilokseni Kirsi otti takin työn alle, sillä minä en osaa neuloa edes auttavasti. 

Pääsin onneksi kuitenkin myös itse osallistumaan sen valmistukseen, sillä takki neulottiin pyöröpuikoilla ja leikattiin lopuksi edestä auki. Tämä (helppo) osuus oli minun juttuni, sillä siihen tarvittiin saksien lisäksi myös ompelukonetta. 

Pidemmittä puheitta, tässä on unelmieni villatakki valmiina: 

Islantilainen villatakki on neulottu paksusta ja karheasta lampaanvillasta, ja se onkin oikeastaan enemmän ulkotakki kuin sisällä käytettävä. Villa huopuu käytössä tiiviimmäksi ja tiiviimmäksi, joten se vain paranee vuosien myötä. Kirsi kertoi, että lanka alkoi ”takertua” jo neulomisprosessin aikana.

Kaunis harmaan sävy yhdistettynä luonnovalkoiseen ja mustaan on sopivan perinteisen näköinen. Ehdottomasti halusin, että villatakki näyttää iättömältä, joten siksikin värivalinnat olivat tällaiset. 

Kylmät kesäyöt, kevät sekä syksy ja talvisin myös meidän vanha talomme ennen takan lämmitystä…. tämä villatakki on ystävä. 

Takista puuttuu vielä viimeinen silaus eli kauluksen hakaset. Etsin takkiin ”viikinkihenkiset” metallihakaset, joilla sen saa kurottua kauluksesta kiinni. Muuten takki saa olla auki koko matkalta. Jos joku sattuu tietämään missä tuollaisia hakasia myydään, otan mielelläni vinkit vastaan. 

Helppo kevätmekko – kaksi erilaista kangasta, kaksi erilaista versiota

Viime kesänä Suuri Käsityö -lehdessä julkaistiin oman mallistoni ensimmäinen osa, johon kuului mm. tämä valkoinen kimonohihainen mekko. Voimakkaasti A-linjainen mekko käyttäytyy ihan eri tavalla valitusta kankaasta riippuen. Valkoinen kauniisti laskeutuva kangas näyttää tältä: 

Pääsiäisenä ompelin kaavojen avustamana mekostani toisen version. Sama kaava, mutta hieman erilainen lopputulos:

Mintunvihreä jäykkä ja jopa hieman vahamainen kangas pitää mekon ryhdikkäänä muodossaan. Löysin kankaan Eurokankaan alelaarista, ja mekolle tuli hintaa vain muutama euro. Paksua kangasta on helppo ommella ja käsitellä, ja mekkoon meni aikaa leikkuineen vain 20 minuuttia. Onnea toki on tässäkin tapauksessa hyvä saumuri, jolla saa huristaa kaasu pohjassa. 

Kaapista löytyy vielä yksi retrohenkinen sifonkikangas, josta ajattelin monistaa vielä yhden version mekosta. Tämä malli on superlempparini, sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan se on paitsi helppo tehdä, myös helppo käyttää. Asustamalla ja erilaisilla kankailla saa aikaan uudenlaisia lopputulemia, vaikka peruskaava on täsmälleen sama.