Kuulumisia pitkästä aikaa

Aika on rientänyt ihan hurjaa vauhtia! Tuntuu kuin olisin sulkenut Nelliinan vasta viime viikolla, vaikka taukoa on kestänyt jo kolmatta kuukautta.

Kun laitoin blogin sivuun, ei ollut vielä tiedossa miten kerrassaan erikoinen kevät on tulossa. Koronapandemia on laittanut hyvin lyhyessä ajassa koko maailman polvilleen. Meidän perheen arkirutiinit ovat menneet täysin uusiksi etätöiden ja päiväkoti-ikäisen kotihoidon kanssa. Ihminen on kuitenkin yllättävän sopeutuvainen, joten pääasiassa eristäytyminen vain oman perheen pariin on sujunut ihan hyvin. Olen onnellinen, että voimme ylipäätään tehdä etätöitä ja rajoittaa sitä kautta koronan leviämistä.

Tilanne koskettaa meitä jokaista tavalla tai toisella, mutta ei todellakaan tasapuolisesti. En löydä oikeita sanoja kertomaan, miten pahoillani olen maamme yrittäjien, lomautettujen ja työttömien puolesta. Puhumattakaan terveydenhuollon ammattilaisista, jotka pelastavat ihmishenkiä vaarantamalla omansa. Unohtamatta niitä ammatteja, joissa ei voi olla etätöissä.

Voin vain omalta osaltani yrittää tsempata meitä ja muita, ja hoitaa oman tonttini niin hyvin kuin mahdollista. Noudattaa ohjeita ja pysyä kotona.

Kahden kuukauden blogiton aikakausi

Näiden muutaman kuukauden aikana olen tehnyt etätöitä ja käyttänyt vapaa-aikaani ulkoiluun, puutarhan hoitoon ja neulomiseen sekä ompeluun. Vapaa-aikaa on ollut hämmentävän paljon blogin lopettamisen jälkeen. Se on ollut suoraan sanottuna ihan hullua. Aluksi en tiennyt mitä teen kaikella vapaa-ajallani, etenkin kun koronan vuoksi myös sosiaalinen kalenterini tyhjentyi. Kesti viikkoja, että pääsin irti siitä tunteesta, että on pakko päivittää blogia. Rutiineista on yllättävän vaikea irtautua. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, etten enää mieti kameran ottamista laukkuun tai pyörittele juttuideoita päässäni.

Sosiaalinen eristäytyminen toi tilaa suuremmille käsityöprojekteille, kuten elämäni ensimmäiselle villapaidalle. Se oli kuulkaa eräänlainen merkkipaalu elämässä, että sain tehtyä islantilaisen villapaidan! Villapaitani vielä onnistui niin hyvin, että käytän sitä melkein joka päivä.

Jos olen jostain käsityöstäni ylpeä niin tästä:

Valtava määrä kirjoneuletta ja tein lopulta vain yhden hutisilmukan 😀 Onneksi se oli helppo korjata jälkikäteen päälle kirjomalla.

Neuleen mallit ovat Islantilaisia neuleita -kirjasta. Siinä on Riddarin hieman tuunattu yläosa ja alaosa puolestaan on Aftur-neuleesta, josta tein vielä kevyesti A-linjaisen. Kun neuloo itse, saa säädettyä tällaisiakin asioita mieleisekseen. Sanoisin, että oppimiskäyrä tässä neulomisasiassa on ollut melkoinen viimeisen puolen vuoden aikana.

Ei minulla oikeastaan ollut mitään sen ihmeellisempää asiaa. Ajattelin tulla sanomaan hei ja toivottaa voimia erikoisen tilanteen keskellä.

Kirjoneulesukat ja itse suunniteltu kuvio

Tämä luonnoksiin jäänyt postaus saa toimia testipostauksena täällä uudessa osoitteessa. Blogin siirron osalta kaikki on vielä täysin levällään, mutta ehkä tämä tästä pikkuhiljaa loksahtaa paikoilleen 🙂 Aikamoinen savotta siirtää sadan vuoden materiaalit!

Kangassaari-kirjoneulesukat

Piirtelin hetki sitten ensimmäisen oman kirjoneulesuunnitelmani, josta toteutin ensin pyöröhuivin. Sen jälkeen muokkasin kuviota hieman, että se istuisi villasukkiin. Tässä on lopputulos ja samalla toinen koskaan neulomani villasukkapari.

Sinivalkoisuus tuo väistämättä mieleen suomalaisuuden, kunnon Suomi-neidon sukat!

Tässä vielä varren alkuperäisen kuvion raakavedos, jos joku tahtoo käyttää sitä omissa projekteissaan. Se ei ole täsmälleen sama kuin sukissa, sillä tein matkan varrella pieniä muutoksia mm. noiden vajaiden pylväiden pituuksiin. Lisäksi tein omien sukkieni varren kapeampana (49s) kuin piirroksessa koska käsialani on löysä. Tarkoittaa käytännössä sitä, että jätin piirroksen reunoilta pari raitaa veks.

Toki huomioitavaa on se, että jos neuloo sukan ylhäältä alas niin täytyy kääntää tämä piirrustus ylösalaisin. Ei ollut ihan itsestäänselvyys aloittelijalle krhm… 😀

Aloittelijan kannattaa kokeilla rohkeasti

Olen opetellut neulomaan pari kuukautta sitten. Minulla on valtava innostus kokeilla omia juttujani neuleisiin. Päässäni pyörii miljoona ideaa, joiden toteuttamismahdollisuuksista minulla ei ole aavistustakaan. Mutta kun ei tiedä mistään mitään, on aika pieni kynnys kokeilla. Kirjoneule on hyvä esimerkki. Suunnitteluun ei tarvita kuin idea, kynä ja ruutupaperia. Tai Stitch Fiddle -ohjelma, jos tekee mielummin koneella. Aluksi ei ehkä synny priimaa, mutta luova tekeminen on hauskaa siitä huolimatta.