Siro pyöröhuivi kirjoneuleena – väreinä vaaleanpunaista ja valkoista

Aloittelin Kolarin junamatkalla (12h matka-aika) kirjoneuletta, josta muodostui talviloman aikana pyöröhuivi. Ohjeen otin Erika Åbergin Neulehuiveja ja muuta pientä lämmintä -kirjasta. Sievä ja eleetön ruususeppelekuvio on peräisin vähintään 1800-luvulta ja sitä on tavattu neuloa esimerkiksi Färsaarilla. Perinnekuvio siispä. Valitsin langaksi vaaleanpunaisen Novitan 7-veljestä -sarjasta ja luonnonvalkoinen lanka puolestaan on kotimaista suomenlampaan villaa. 

Vaikka urani kirjoneuleen parissa alkoi hieman kivikkoisesti, tämän tekeminen oli jo melkein yhtä juhlaa. Kuvio ei vaadi lankojen sitomista tai muuta ylimääräistä puleeraamista vaan molemmat langat toistuvat kuviossa tiheästi. Aivan unelma tehdä! Lisää tällaisia kirjoneulemalleja, kiitos. 

Olen alkanut löytää käsialani (löysä!), ja istuttaa sen perusteella käsiini siihen sopivat puikot eli käytännössä aina pienemmät kuin ohjeissa on mainittu. Kirjoneulekin tulee siististi ja jopa helposti. Mahtavan nopeasti tämä näppituntuma näköjään kehittyy, kun treenaa ahkerasti. 

Pyöröhuivi toimii erittäin pätevästi tuulensuojana, sillä kirjoneuleen vuoksi se on paksu ja sopivan jämäkkä. Näin ollen huivi pysyy ylhäällä ja suojaa kaulaa sekä haluttaessa myös kasvoja. Silti pyöröhuivi on yleisolemukseltaa siro. Olen melkein innokas aloittamaan samalla ohjeella toisenkin version, jossa on tummempi pohjaväri.