Hetki sitten joku radiojuontaja heitti ilmoille lauseen ”hyvää lokakuun 79. päivää…”, viitaten tietysti lumettomaan luontoon. Lumettomuus antaa kuitenkin tilaa vähän erilaiselle luontoretkikokemukselle, kuin mihin tammikuussa on yleensä totuttu. Me poikettiin viikonloppuna paikallisella luontopolulla ihastelemassa tammikuisia lokakuun maisemmia.
Tällä retkellä näin elämäni ensimmäistä kertaa maden! Seisoin ohuella rantajään reunalla kun yhtäkkiä jalkojeni alla näkyi liikettä. En ollut edes tajunnut, että jääkuoren ja pohjan väliin jäi pari senttiä vettä, oletin että järvi on jäätynyt pohjaan asti matalan rannan kohdalta. Made uiskenteli jään alla kaikessa rauhassa, eikä välittänyt minusta tuon taivaallista.
Järveselällä jäät paukkuivat ja rätisivät niin voimakkaasti, että kumu kuului pitkälle metsäpolullekin. Tällä hetkellä ei varmastikaan kannata mennä jäälle yhtään pidemmälle. Ainakin täällä Hämeessä järvet ovat lähes täysin sulia. Tuossa missä seison on vain pari senttiä vettä jään alla.
Tuli väkisin mieleen lapsuuden talvet, kun viiletimme luistimilla järvenselkää pitkin. Ei tarvinne harrastaa tänä vuonna samaa hauskuutta.
Oli keli mikä hyvänsä, ulkona on kaunista. Sammaleet hohtavat vihreinä ja heinät keltaisena. Aurinko kajastaa horisontissa ja järvi kumisee. Suosittelen luontoretkeä juuri nyt.
