Jänniä tuntemuksia

Olisikohan tämä ehkä noin tuhannes versio mustasta maximekosta tämän kevään ja kesän aikana. Tällä kertaa pilkullisella jakulla asustettuna. Vuosi pari sitten joku jenkkinainen käytti vuoden yhtä ja samaa mustaa mekkoa joka päivä, ja sai vaihtelua tyyliinsä ainoastaan asustamalla. Seurasin tätä proggista suurella mielenkiinnolla koska naisen asusteet olivat inspiroivia ja kekseliäitä, ja hän kuvasi asunsa joka päivä nettiin. Nyt kun on joutunut käytännössä testaamaan tätä asiaa, pakko myöntää että en ehkä kestäisi kokonaista vuotta. Viikko pari ja sitten riittäisi.

Viikko pari alkaisi olla enää laskettuun aikaankin. Viime viikolla meillä kävi kylässä parikin ystävääni, joista kummallakin on lapsia. Molemmat kertoivat että juuri ennen synnäriä oli ollut jotenkin ”jänniä tuntemuksia” ja nyt sitten kuvittelen kokevani näitä jänniä tuntemuksia joka mutkassa 😀 mutta voin vaikka vannoa että viime yönä vatsani tuntui erilaiselta kuin ennen. Lisäksi huomasin hymyileväni kuin idiootti keskellä yötä valveilla ja miettiväni että ihan pian tapaan ensimmäistä kertaa oman lapseni. Huimaa. Ja koska olen maailman kärsimättömin, tämä luonnollisesti tarkoittaa että menen pari viikkoa yliajalle.

 

Vaikka viikonpäivillä ei ole minulle mitään merkitystä enää tätä nykyä, huomaan silti sitkeän maanantaimasiksen väijyvän nurkan takana. Tapa ja tottumus? Taidan keittää ison kupillisen kahvia, kääriytyä viltissä sohvalle ja ottaa Diana Gabaldonin käpälään.

Vintagea kauniina suvipäivänä

Kun elämä on supistunut pitkälti oman tontin rajoihin, muutamankin tunnin reissu tuntuu jo repäisevältä lomalta. Hassua, mutta totta. Oli älyttömän piristävää lähteä auringon paistaessa Tampereelle Suvi-Vintageen ja sen jälkeen syömään porukalla. Sakun sisko on meillä viikonloppuvieraana, joten mukavaa tekemistä siinäkin mielessä. Tänään keli on ihan hanurista taas vaihteeksi, mutta eilen taivas oli sininen ja linnut lauloivat.

Tallipiha on aivan ihanteellinen paikka järjestää vanhan ajan vintage-markkinat, kompakti ja sievä kuin mikä. Suosittelen poikkeamaan ihan muutenkin, alueella on pieniä putiikkeja ja kahvila, ja mikä parasta, Milavidan palatsi ihan vieressä. Tosin tuo Näsinpuiston alue on tällä hetkellä aika vaiheessa tunnelikaivausten ja palatsin entisöinnin vuoksi joten ei ihan unelmakaunista juuri nyt.

Olin todella iloisesti yllättynyt vintage-myyjien kojuista, sillä vaatteet ja kengät olivat sekä hyväkuntoisia että kohtuuhintaisia. Vintagen suhteen on sen verran kirjavaa käytäntöä valloillaan, että välillä hintatietoinen ei voi kuin pyöritellä silmiään mitä kaikkea huonokuntoista roskaa myydään ylihintaan.

Vintage Gardenin vanhojen sormusten valikoima ja minun turvonneet niveleni eivät olleet hyvä yhdistelmä. En uskalla ostaa mitään sormuksia tällä hetkellä (vaikka kuinka houkutti), ennen kuin tiedän millaiseksi sormeni palautuvat. Sama juttu itseasiassa vintage-kenkien suhteen 🙁

Sisko löysi Cherisen turbaanien maailman:

Sukukokous Tallipihalla.

Tallista löytyi myös joku tuttu punapää oman kojunsa takaa…

…ja ties mitä ihanaa vanhaa tavaraa:

Lastenrattaat 1800-luvulta. Ihanan creepyt ja viehkot samanaikaisesti.

Pulla itse. Suvi-Vintagen vierailijoista ilahduttavan moni oli pukeutunut teemaan sopivasti, eli yleisönkin katseleminen sai hymyn huulille. Rakastan tällaisia tapahtumia mihin ihmiset panostavat. Katselin itsekin aamulla kaapistani olisiko mitään saumaa pukea jotain vintagea, mutta turha toivo. Trikoomuumina mennään.

Lopuksi houkuttelin vielä koko porukan Ravinteli ”Tampereen paras burgeri” Huberiin, eikä tarvinnyt pettyä tälläkään kertaa. Morjensta vaan että oli herkkua.

Minulle kävi ostosten suhteen taas kerran niin, että tarjolla oli aivan liikaa kaikkea ihanaa ja päädyin lähtemään (yhtä värikästä jatkojohtoa lukuunottamatta) kotiin tyhjin käsin. Olisin voinut valehtelematta tyhjentää melkein joka kojun mekoista ja hameista, mutta koska en pystynyt tekemään päätöksiä, en ostanut mitään. Ärsyttävää 😀