Jos pitää jotain positiivista tästä lämpimästä tammikuusta hakea, niin ainakin kauneimmat takkini ovat saaneet rutkasti lisää käyttöaikaa. Marimekon kääntökimono on yksi näistä. Tällä kertaa valitsin kuosiksi Taivaankukat, mutta vyössä taas näkyy unikko.
Eilen luontoretkellä laitoin ylleni tuulitakin, sillä toppiksella olisi läkähtynyt. Luontopolulla näytti lokakuulta.
Kevyesti topattu Marimekon kimonotakki on helpoin mahdollinen tapa pukeutua mukavasti siten, että myös viihdyn vaatteissani. Olen eniten kotonani suurien printtien ja ylipäätään suurien pintojen kanssa. Kun on venynyt pituutta tähän malliin, niin midi- ja maximitat sekä näyttävät kuosit houkuttelevat muutenkin enemmän kuin pienet piperrykset 😀 Tai ehkei asialla ole niinkään tekemistä pituuden kanssa, makuasiahan tuo.
Kääntövaatteet ovat puhdasta neroutta, sillä tällä tavalla yhdestä vaatteesta tulee kaksi. Kun kuosit ovat riittävän erilaisia, tämäkin takki tuntuu ihan konkreettisesti kahdelta eri takilta.
Aiheen tiimoilta tulee mieleen myös muutaman vuoden vanha Kenzon ja H&M:n yhteistyömallisto, josta löytyi useampikin huikea kääntövaate. Lempimekossani tuosta mallistosta on toisella puolella hillitty tummansininen kuosi, ja toisella puolella kirkkaanoranssi leopardikuosi – täydellinen vaate, jota voi käännellä päivän fiiliksen mukaan.
Tummanharmaa beanie on Samujin mallistoa, mutta se on jäänyt käyttökerroissa täysin paitsioon ystäväni neuloman pörröisen vaaleanpunaisen beanien rinnalla. Mutta neutraalille tummanharmaallekin on paikkansa, silloin kun esimerkiksi takki on näyttävä.
