Sain tässä taannoin kirppiksellä käydessä hyvän muistutuksen taas kerran siitä, että kokolappua ei auta tuijottaa ainoana kriteerinä. Harakkana kiinnitin heti huomioni kimonohihaiseen paljettijakkuun, vai olisikohan bolero parempi nimitys tälle vaatteelle. Ihmettelin hetkisen niskalapun kokomerkintää 26/28, mutta oletin sen olevan jokin ulkomainen minulle tuntematon kokoasteikko ja otin huitulan sovitukseen.
Kimonohihainen paljettihuitula oli aivan upea! Ihan täydellinen pari topeille, sillä haluan useimmiten hartioilleni jotain.
En kirppiksellä tajunnut, että huitulan etukappaleissa on hakaset joilla sen saisi yhdestä kohdasta kiinni. Ajattelin, että onpa vähän erikoista, kun vaate on selvästi tarkoitettu laskeutumaan kauniisti ja väljästi. Sitten tajusin. Kokomerkintä 26/28 on brittikokoa ja tarkoittaa suomalaisittain vähintään 54-kokoa. Se selitti hakasen edessä, joka oli siispä tarkoitettu rintojen päälle. Jää vähän vajaaksi tuo oma etumus siihen tarkoitukseen 😀
Tämä oli hyvä muistutus siitä, että kokolappua ei kannata liikoja tuijottaa. Etenkin tällaiset väljät ja laskeutuvat vaatteet saattavat näyttää kivalta, vaikka kokolapussa olisi useampi numero liikaa.
Olen sitä paitsi aika varma, ettei tämä vaate omassa koossani (tiukemmilla hihoilla ja enemmän boleromaisena vaatteena) olisi lainkaan mieleeni. Ihastuin vaatteessa nimenomaan kimonohihoihin ja laskeutuvaan runsaaseen helmaan.
Kokolappu on parhaimmillaankin vain suuntaa antava.