Lokakuun 79. päivä eli miltä luonto näyttää tammikuussa 2020

Hetki sitten joku radiojuontaja heitti ilmoille lauseen ”hyvää lokakuun 79. päivää…”, viitaten tietysti lumettomaan luontoon. Lumettomuus antaa kuitenkin tilaa vähän erilaiselle luontoretkikokemukselle, kuin mihin tammikuussa on yleensä totuttu. Me poikettiin viikonloppuna paikallisella luontopolulla ihastelemassa tammikuisia lokakuun maisemmia. 

Tällä retkellä näin elämäni ensimmäistä kertaa maden! Seisoin ohuella rantajään reunalla kun yhtäkkiä jalkojeni alla näkyi liikettä. En ollut edes tajunnut, että jääkuoren ja pohjan väliin jäi pari senttiä vettä, oletin että järvi on jäätynyt pohjaan asti matalan rannan kohdalta. Made uiskenteli jään alla kaikessa rauhassa, eikä välittänyt minusta tuon taivaallista. 

Järveselällä jäät paukkuivat ja rätisivät niin voimakkaasti, että kumu kuului pitkälle metsäpolullekin. Tällä hetkellä ei varmastikaan kannata mennä jäälle yhtään pidemmälle. Ainakin täällä Hämeessä järvet ovat lähes täysin sulia. Tuossa missä seison on vain pari senttiä vettä jään alla. 

Tuli väkisin mieleen lapsuuden talvet, kun viiletimme luistimilla järvenselkää pitkin. Ei tarvinne harrastaa tänä vuonna samaa hauskuutta. 

Oli keli mikä hyvänsä, ulkona on kaunista. Sammaleet hohtavat vihreinä ja heinät keltaisena. Aurinko kajastaa horisontissa ja järvi kumisee. Suosittelen luontoretkeä juuri nyt. 

Kierrätysvaatteet metsämaisemissa ja ihana pieni hoitokoira

Meillä oli viikon verran suloinen pieni hoitokoira nimeltä Siru, jonka kanssa käytiin Rapolassa toteamassa, että Vanaja ei ollut vielä vapautunut jäistä. Siru on citykoira, mutta viihtyy metsässä hyvin. Ainoastaan Voipaalan ulkotaidenäyttelyn puupatsaat olivat sangen epäilyttäviä, joille piti varmuuden vuoksi hieman haukkua ja äristä 😀

Siru oli varsinainen koko perheen sylikoira, sillä sisällä sen ainoa missio oli päästä jonkun syliin: aamuisin Annin kainaloon sohvalle, iltaisin minun päälleni ja yöt se nukkui Sakun peiton alla. 

Koiraa tai ei, tällä hetkellä kannattaa lähteä metsään. Sinivuokot ovat täällä Hämeen korkeudella puhjenneet täyteen kukkaan, eikä mene kauaa niin valkovuokotkin aloittavat kukintansa. Metsässä vihertää niin lujaa, että talven jäljiltä silmiä häikii! 

Sattumalta nämä kuvissa näkyvät vaatteet / kengät ovat kaikki kierrätettyjä. Freepeoplen parkatakki on runsaasti koristeltu, joten se ei näytä ihan tavalliselta parkalta. Dr. Martensin klassikkomaiharit toimivat melkein joka asussa, iso suositus näille jos ei satu kaapista löytymään. 

Metsäretkestä on aikaa tasan viikko, joten tällä hetkellä järvenselän jäätilanne saattaa olla jo eri. Aivan mahtavan lämmin viikko! Nautitaan siitä 🙂