Aika on rientänyt ihan hurjaa vauhtia! Tuntuu kuin olisin sulkenut Nelliinan vasta viime viikolla, vaikka taukoa on kestänyt jo kolmatta kuukautta.
Kun laitoin blogin sivuun, ei ollut vielä tiedossa miten kerrassaan erikoinen kevät on tulossa. Koronapandemia on laittanut hyvin lyhyessä ajassa koko maailman polvilleen. Meidän perheen arkirutiinit ovat menneet täysin uusiksi etätöiden ja päiväkoti-ikäisen kotihoidon kanssa. Ihminen on kuitenkin yllättävän sopeutuvainen, joten pääasiassa eristäytyminen vain oman perheen pariin on sujunut ihan hyvin. Olen onnellinen, että voimme ylipäätään tehdä etätöitä ja rajoittaa sitä kautta koronan leviämistä.
Tilanne koskettaa meitä jokaista tavalla tai toisella, mutta ei todellakaan tasapuolisesti. En löydä oikeita sanoja kertomaan, miten pahoillani olen maamme yrittäjien, lomautettujen ja työttömien puolesta. Puhumattakaan terveydenhuollon ammattilaisista, jotka pelastavat ihmishenkiä vaarantamalla omansa. Unohtamatta niitä ammatteja, joissa ei voi olla etätöissä.
Voin vain omalta osaltani yrittää tsempata meitä ja muita, ja hoitaa oman tonttini niin hyvin kuin mahdollista. Noudattaa ohjeita ja pysyä kotona.
Kahden kuukauden blogiton aikakausi
Näiden muutaman kuukauden aikana olen tehnyt etätöitä ja käyttänyt vapaa-aikaani ulkoiluun, puutarhan hoitoon ja neulomiseen sekä ompeluun. Vapaa-aikaa on ollut hämmentävän paljon blogin lopettamisen jälkeen. Se on ollut suoraan sanottuna ihan hullua. Aluksi en tiennyt mitä teen kaikella vapaa-ajallani, etenkin kun koronan vuoksi myös sosiaalinen kalenterini tyhjentyi. Kesti viikkoja, että pääsin irti siitä tunteesta, että on pakko päivittää blogia. Rutiineista on yllättävän vaikea irtautua. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, etten enää mieti kameran ottamista laukkuun tai pyörittele juttuideoita päässäni.
Sosiaalinen eristäytyminen toi tilaa suuremmille käsityöprojekteille, kuten elämäni ensimmäiselle villapaidalle. Se oli kuulkaa eräänlainen merkkipaalu elämässä, että sain tehtyä islantilaisen villapaidan! Villapaitani vielä onnistui niin hyvin, että käytän sitä melkein joka päivä.
Jos olen jostain käsityöstäni ylpeä niin tästä:
Valtava määrä kirjoneuletta ja tein lopulta vain yhden hutisilmukan 😀 Onneksi se oli helppo korjata jälkikäteen päälle kirjomalla.
Neuleen mallit ovat Islantilaisia neuleita -kirjasta. Siinä on Riddarin hieman tuunattu yläosa ja alaosa puolestaan on Aftur-neuleesta, josta tein vielä kevyesti A-linjaisen. Kun neuloo itse, saa säädettyä tällaisiakin asioita mieleisekseen. Sanoisin, että oppimiskäyrä tässä neulomisasiassa on ollut melkoinen viimeisen puolen vuoden aikana.
Ei minulla oikeastaan ollut mitään sen ihmeellisempää asiaa. Ajattelin tulla sanomaan hei ja toivottaa voimia erikoisen tilanteen keskellä.
