Tämä luonnoksiin jäänyt postaus saa toimia testipostauksena täällä uudessa osoitteessa. Blogin siirron osalta kaikki on vielä täysin levällään, mutta ehkä tämä tästä pikkuhiljaa loksahtaa paikoilleen 🙂 Aikamoinen savotta siirtää sadan vuoden materiaalit!
Kangassaari-kirjoneulesukat
Piirtelin hetki sitten ensimmäisen oman kirjoneulesuunnitelmani, josta toteutin ensin pyöröhuivin. Sen jälkeen muokkasin kuviota hieman, että se istuisi villasukkiin. Tässä on lopputulos ja samalla toinen koskaan neulomani villasukkapari.
Sinivalkoisuus tuo väistämättä mieleen suomalaisuuden, kunnon Suomi-neidon sukat!
Tässä vielä varren alkuperäisen kuvion raakavedos, jos joku tahtoo käyttää sitä omissa projekteissaan. Se ei ole täsmälleen sama kuin sukissa, sillä tein matkan varrella pieniä muutoksia mm. noiden vajaiden pylväiden pituuksiin. Lisäksi tein omien sukkieni varren kapeampana (49s) kuin piirroksessa koska käsialani on löysä. Tarkoittaa käytännössä sitä, että jätin piirroksen reunoilta pari raitaa veks.
Toki huomioitavaa on se, että jos neuloo sukan ylhäältä alas niin täytyy kääntää tämä piirrustus ylösalaisin. Ei ollut ihan itsestäänselvyys aloittelijalle krhm… 😀
Aloittelijan kannattaa kokeilla rohkeasti
Olen opetellut neulomaan pari kuukautta sitten. Minulla on valtava innostus kokeilla omia juttujani neuleisiin. Päässäni pyörii miljoona ideaa, joiden toteuttamismahdollisuuksista minulla ei ole aavistustakaan. Mutta kun ei tiedä mistään mitään, on aika pieni kynnys kokeilla. Kirjoneule on hyvä esimerkki. Suunnitteluun ei tarvita kuin idea, kynä ja ruutupaperia. Tai Stitch Fiddle -ohjelma, jos tekee mielummin koneella. Aluksi ei ehkä synny priimaa, mutta luova tekeminen on hauskaa siitä huolimatta.
Sinulla on tosi kaunis ja tasainen käsiala jopa kirjoneuleessa
Kiitos paljon, käsiala alkoi löytyä kun aloin käyttämään pienempiä puikkoja kuin ohjeissa 🙂
Kunpa postaisit taas pian! Ikävä blogiasi. 🙂
Kuukausi ilman blogia on kulunut ihan hujauksessa! Tuntuu kuin olisin ollut vain viikonloppulomalla 😀 Jännästi heti kun antoi itselleen luvan lopettaa, loppui myös sanottava. En koe, että minulla on mitään sanottavaa, kuvattavaa tai kirjoitettavaa vielä tällä hetkellä. Ehkä oli tosiaan tauon paikka. Mutta olen tosi iloinen että höpötyksiäni kaivataan, ihan varmasti saan ääneni vielä takaisin edes jollain tavalla. Iso kiitos kommentista Marion <3
(Tiivistelmä helmikuusta: Olen kuukauden aikana päivätöiden lisäksi nukkunut, neulonut, kokkaillut enemmän kuin koskaan ennen ja lukenut tyttären kanssa 1,5 Harry Potteria ääneen.)
Kiva, että kommenttini ilahdutti – edes pieni vastine kaikista ilahduttavista postauksistasi vuosien varrelta. Olen tainnut lukea blogiasi jo vuodesta 2008! 😀
Ajanvietteesi kuluneelta kuukaudelta kuulostavat oikein ihanilta. Kuulostaa siltä, että tauko on todella tullut tarpeeseen. 🙂 Ihanaa kevättä, toivottavasti sinusta kuullaan taas pian! 🙂