Muistan kasarikesää… ruma mekko ja extreme-urheilua

En osaa millään järjellä selittää, miksi tämä vintage-silkkimekko on kaapissani. Se on oikeastaan ihan kauhean värinen, mutta jotain siinä silti on. Veikkaisin sen olevan jotain kasarin tai ysärin tuotoksia, mutta materiaali taas on täyttä priimaa.

Hulmuava silkkimekko on mitä parhain kesävaate, sen kanssa ei takuulla tule kuuma. Tuo kaunis matsku ei välttämättä välity kuvasta, mutta se on todennäköisesti se syy miksi tämän kirppiksellä huomasin.

Tuntuu aika kaukaiselta tämä viime viikonlopun superkesä mökillä, kun tänä aamuna painelin varpaat hileessä töihin. Huomenna olen lähdössä mitä suurimmalla todennäköisyydellä Alpeille, joten sikäli tämä viileys on ihan hyvää harjoittelua. Tai sitten siellä on ihan huikea helle, mene ja tiedä.

Perillä pitäisi uskaltaa siellä sellaiseen aktiviteettiin kuin canyoning, joka saa tukan pystyyn pelkästä ajatuksesta. En oikeasti tiedä mitä hittoa päässäni liikkui, kun ilmoittauduin mukaan kyseiseen toimintaan. Tyylikäs aloitus uusien työkavereiden edessä, jos joudun peruuttamaan takaisin 😀 Ruksin myös itseni koskenlaskuun, vaikka pelkään vettä. Logiikka? ”Epämukavuusalue kasvattaa luonnetta, täysii tai ei ollenkaan!”

Vintage-uimapuku ja moderni nainen

Nykyajan uikkarimuoti on meikämummon makuun sen verran paljastavaa, että olen päätynyt etsimään uimapukuni menneiltä vuosikymmeniltä. Vintage-uikkareita löytää yllättävän helposti, ne eivät taida olla kovinta huutoa markkinoilla. Tämä seuraava primakuntoinen simmari on ostettu 5 eurolla UFF:lta:

Vanhojen uikkareiden leikkaukset ovat vertaansa vailla, sillä niissä on useimmiten oletuksena se, että takamus ja etumus pysyy uikkarin sisällä. Selasin tässä hetki sitten Asoksen uimapukuvalikoimaa ja totesin, että ilmeisesti kasarityyliset korkealle leikatut (miten high rise / high leg suomennetaan oikein?!) uikkarit ovat taas muotia. Ja kangasta säästetään myös takapuolella. Jätän nuo suosilla nuoremmille ja pysyn vintage-malleissa.

Netistä löytyy paljon myös repro-uikkareita eli vanhaa mukaillen tehtyä uustuotantoa, mutta minusta näissa oikeasti vanhoissa uikkareissa on enemmän fiilistä. Ihan unelma olisi löytää 50-luvulla valmistettu naisellinen uimapuku, jossa on pieni hame mukana. Omalla kohdallani vintage-uikkarit kariutuvat useimmiten pituuteen, sillä vanhat mallit on mitoitettu reilusti lyhyemmille. 

Vaikka käytän paljon vintagea, sekoitan aina mukaan myös ripauksen nykyaikaa. Minna Parikan släbärit, San Franciscosta ostettu GAP:n hellehattu ja Icepeakin moderni kevyt tuulitakki ovat mökkiläisen parhaat ystävät. Yllättävän hyvin eri aikakausien ja tyylisuuntien vaatteet sopivat yhteen. Tyylisoppa.