Lokakuussa puutarha on kiehtovan karmea

Käväisin perjantaina juuri ennen myrskyä kuvaamassa vielä viimeisiä otoksia puutarhasta, missä tuoksuu nyt voimakkaasti mädäntyvät kasvit, ja tunnelma on muutenkin kuin suoraan Halloween-elokuvasta. Esteettisesti juuri tällainen maisema on eniten mieleeni: käppyräiset vanhat omenapuut, muutama talviomena ja ruusunmarja sekä viimeiset keltaiset lehdet. 

Pihassa näkyy harva se ilta peuroja, jotka käyvät ruokailemassa omenabuffetissa. Niitä on hauska seurailla, mutta toivottavasti ymmärtävät olla rouskuttamatta sellaisia kasveja joiden toivoisin säilyvän… 

Syksy on ollut niin lämmin, että osa perennoista on lähtenyt uudelle kierrokselle. Ei tosin mene kauaa, kun halla puraisee nämäkin kaunokaiset. 

Vaikka olen asunut yli puolet elämästäni landella, en siltikään ole tottunut siihen että piha vilisee peuroja, pupuja ja fasaaneja. Luontonäytelmä on aina yhtä ihmeellinen, vaikka sen olisi nähnyt kuinka monta kertaa tahansa. Ja ainakin toistaiseksi eläinten tekemät tuhot puutarhassa ovat mitättömiä. Olen kiehahtanut viiden vuoden aikana vain yhden kerran – kun peurat kävivät järsimässä daalioideni nuput. Jännä kyllä, tämä on tapahtunut vain kerran, vaikka daalioita on ollut pihalla joka vuosi. 

Ensilumi 2019! Vau miten kaunista!

Kai tämä jo lasketaan ensilumeksi? Vai ensirännäksi 😀 joka tapauksessa, ulkona oli mielettömän kaunista eilen kun kevyt harso valkoista valtasi puutarhan. Kipaisin välittömästi kameran kanssa ulos ikuistamaan näkyä. 

* Nanso Low Nostagia / Nokian jalkineet -kumisaappaat saatu blogin kautta.

Tänä viikonloppuna kaikki ylös, ulos ja luontoon. Termariin kuumaa juomaa ja pari eväsleipää. Kamera. Kännykkäkin käy.