Mitä teet kun olet yksin kotona?

Tänä viikonloppuna mies oli tyttömme kanssa isä&tytär -reissussa Oulussa. Minulle jäi koko viikonloppu aikaa olla yksin, jota ei tapahdu suunnilleen ikinä. Uskoisin, että aika moni perheellinen jakaa ajatuksen siitä, kuinka harvinaista täysin hiljainen talo on. Minulle yksin kotona oleminen on yhtä piristävää kuin toiselle joogaretriitti tai kylpyläloma. Rakastan täyttä hiljaisuutta, ja vain hiljaisuudessa lataudun. Asun kahden mölyapin… äänekkään mussukan kanssa, jotka puhua pulputtavat jatkuvasti, soittavat kitaraa ja ukulelea, radiota, huudattavat telkkaria sekä tanssivat ja laulavat. Kaikella rakkaudella perhettäni kohtaan, mutta en voi käsittää, miten paljon ääntä näistä kahdesta lähtee 😀 

Viikonloppu täydessä hiljaisuudessa silloin tällöin on taivaallista. En soita musiikkia ja jos katson telkkaria, pidän äänet aivan minimissä. Muistaakseni Sinkkuelämää-sarjassa oli joskus jakso, jossa käsiteltiin termiä secret single behavior eli asioita mitä teet vain ollessasi yksin. Joku puristeli hartaudella mustapäitä ja toinen söi paketillisen suolakeksejä ja hilloa, tai jotain sen suuntaista. Oli hauska huomata, että tietyt asiat toistuvat myös omalla kohdallani, aina kun saan talon haltuun. Tässä listausta. 

1. Saatan käyttää tunnin siihen, että lotraan hiusnaamion, kuorintojen ja kasvonaamioiden kanssa. En arkisin ikinä ehdi/jaksa/muista tällaisia asioita, mutta yksikin päivä itsekseni herättää heti henkiin koti spa -Niinan. Etukäteen olen ajatellut, että nyt siivoan kerrankin kunnolla, mutta lopputulos on useimmiten spa 😀 (siivota ehtii myöhemminkin).

2. Luen. Saatan lukea kahdeksan tuntia putkeen. Nautin siitä, kun kukaan ei keskeytä. Puhelin äänettömälle, sohva selkään ja lukemaan! Unohdan syödä, juoda ja nukkua, jos pääsen uppoutumaan hyvään kirjaan kaikessa rauhassa. 

3. Kun nyt syömisestä puhuttiin… Sitten kun syön, en syö mitään järkevää vaan katan pöytään juustoja, hilloja ja kaikkea epäruokaa, mitä lapsiperheessä ei yleensä voi päivälliseksi tarjota. Heti kun olin saattanut perheeni torstaina junaan, suuntasin Stockan herkkuun ja haalin koriini kaikkea mahdollista epäruokaa <3 Tässä eräs viikonlopun päivälliseni: 

4. Käytän samaa vesilasia koko päivän, ja pohdin, että en saa yksin ollessani tiskikonetta täyttymään millään! Kuinka hitsin paljon perheen kaksi muuta jäsentä oikein käyttävät astioita, kun joka päivä saa pyörittää konetta?!

5. Niin kauan kuin jaksan muistaa, siis aivan lapsesta asti, olen aina yksin ollessani käynyt läpi vaatekaappiani. En suinkaan siivoamisaikeissa, vaan sovittelen eri asukokonaisuuksia, ja varsinkin juhlavaatteita, vailla mitään sen kummempaa tarkoitusta. Vintage-mekkoni ovat aarteitani, ja aina ajoittain on syytä tarkistaa mitä niille kuuluu 😀 en osaa perustella tätä tapaa millään järkisyillä, mutta tulen varmastikin harrastamaan tätä sovitusleikkiä vielä mummonakin. 

6. Katson jotain tuttua sarjaa tsiljoona jaksoa putkeen. Tämä lienee aika yleistä, mutta en tiedä moniko harrastaa jo katsomiaan sarjoja moneen kertaan? Yksin ollessani en halua heittäytyä uuden elokuvan tai sarjan pyörteisiin, vaan haluan nimenomaan katsoa jotain sellaista, josta tiedän pitäväni aivan varmasti. New Girl on yksi näistä sarjoista. Alan osata repliikit ulkoa, mutta se ei haittaa. Pääasia, etten vaan pety uuteen sarjaan. (Tässä ei ole mitään järkeä, tiedän.)

7. Ikävöin perhettä ihan hulluna, ja toivon, että mies lähettää jatkuvasti kuvia ja videoita itsestään ja tytöstä. Ikävöinti on ihan yhtä ihanaa ja tärkeää kuin yksin oleminenkin. 

Löytyikö listalta tuttuja asioita? 

Meidän tyttö on jo 5-vuotias! Synttäreiden teemana oli My Little Pony

Tänään juhlittiin meidän tytön 5-vuotissynttäreitä. Ihan hullua, että hän on jo viisi, kun mielestäni vasta kannoin sylissäni vastasyntynyttä.

Anni valitsi synttäriteemaksi My Little Ponyn ja halusi vaaleanpunaisen iiiiiiison kakun. Aloin tehdä ensimmäistä kaksikerroksista kakkuani ikinä, ja voin vannoa etten ryhdy moiseen toiste 😀 saattoi kuulua kevyttä pihinää keittiöstä, kun yritin saada voikreemit pintaan ja kakun kasaan. En todellakaan ole kakkumasterchef, mutta onneksi siitä tuli edes hyvänmakuinen. 

Anni valitsi synttärimekoksi paljetteja, kuinkas muutenkaan. 

Voisin runoilla loputtomiin siitä, kuinka lapset kasvavat aivan liian nopeasti, mutta säästän teitä haikeilta itkuvirsiltä 😀 Menen sen sijaan siivoamaan. Lapsilla on huikea taito saada koko talo ylösalaisin!