Nykyajan uikkarimuoti on meikämummon makuun sen verran paljastavaa, että olen päätynyt etsimään uimapukuni menneiltä vuosikymmeniltä. Vintage-uikkareita löytää yllättävän helposti, ne eivät taida olla kovinta huutoa markkinoilla. Tämä seuraava primakuntoinen simmari on ostettu 5 eurolla UFF:lta:
Vanhojen uikkareiden leikkaukset ovat vertaansa vailla, sillä niissä on useimmiten oletuksena se, että takamus ja etumus pysyy uikkarin sisällä. Selasin tässä hetki sitten Asoksen uimapukuvalikoimaa ja totesin, että ilmeisesti kasarityyliset korkealle leikatut (miten high rise / high leg suomennetaan oikein?!) uikkarit ovat taas muotia. Ja kangasta säästetään myös takapuolella. Jätän nuo suosilla nuoremmille ja pysyn vintage-malleissa.
Netistä löytyy paljon myös repro-uikkareita eli vanhaa mukaillen tehtyä uustuotantoa, mutta minusta näissa oikeasti vanhoissa uikkareissa on enemmän fiilistä. Ihan unelma olisi löytää 50-luvulla valmistettu naisellinen uimapuku, jossa on pieni hame mukana. Omalla kohdallani vintage-uikkarit kariutuvat useimmiten pituuteen, sillä vanhat mallit on mitoitettu reilusti lyhyemmille.
Vaikka käytän paljon vintagea, sekoitan aina mukaan myös ripauksen nykyaikaa. Minna Parikan släbärit, San Franciscosta ostettu GAP:n hellehattu ja Icepeakin moderni kevyt tuulitakki ovat mökkiläisen parhaat ystävät. Yllättävän hyvin eri aikakausien ja tyylisuuntien vaatteet sopivat yhteen. Tyylisoppa.