Ei niin kiva kohtaaminen meduusan kanssa – tältä näyttää meduusan polttama iho

En halunnut pilata eilistä Portoveneren postausta ikävämmällä sattumalla, joka valitettavasti kävi samalla reissulla. Pääsin kokemaan ihan korkeimman omakätisesti, miltä tuntuu kun meduusa halailee takamusta. Sitä seurannut tuska ei tosiaan ollut loman parasta antia. Ajattelin, että kirjoitan aiheesta omakohtaiset kokemukset, sillä epäilemättä joku vielä joskus joutuu samaan tilanteeseen Italian rannoilla uidessaan. 

Portoveneren vieressä sijaitsee Palmarian saari, jota kuvaillaan upeaksi luontoelämykseksi ja jonka rannoilla viihtyy vaikka koko päivän. Saarelle pääsee pienellä vesitaksilla Portoveneren satamasta ja matka kestää noin 5 minuuttia. Sama taksi kulkee koko päivän saaren ja sataman väliä pari kertaa tunnissa. 

Lähdimme koko porukka viimeisenä reissupäivänä saarelle viettämään upeaa kesäpäivää. Puitteet vaikuttivat täydelliseltä! Saimme aurinkotuolit ihan rannasta ja olin ajatellut, että lähden virkistävän uinnin jälkeen tutustumaan saareen jalkaisin. 

Meduusa päätti toisin. 

Rantaviiva muodostuu pitkälti pienistä pyöreistä kivistä, joita pitkin veteen kulkeminen on hieman hankalampaa kuin hiekkarannalla. Otin Annin syliin ja laskettelin kiviä pitkin veteen. Hetken kuluttua takareittäni ja toista puolta takamuksestani alkoi kirvellä, ja ajattelin että olin varmaan raapinut itseni johonkin sattunnaiseen terävään kiveen. Jatkoin uimista, mutta kipu alkoi yltyä (suolavesi auts). Jätin tyttäremme isälleen ja nousin vedestä tarkistamaan ihoni kuntoa. Siinä vaiheessa iho oli reilun kämmenen kokoiselta alueelta vereslihalla ja mietin, että miten ihmeessä tuollainen vamma saattoi syntyä täysin sileiltä tuntuvista kivistä. Siirryin rantatuoliin taputtelemaan kirvelevää merivettä ihosta pois. 

Kipu ja polte yltyivät siihen malliin, että tuli nopeasti selväksi ettei kyseessä tosiaan ole mikään naarmu. Tässä vaiheessa otin kännykällä kuvan reidestä (alla) ja kysyin ystäviltäni, että näkyykö takamuksessani jotain. Jeps, näkyi. 

Tässä vaiheessa paukamia alkoi muodostua oikein urakalla ja aloin hitusen panikoida. Kuinka myrkyllisiä Italian meduusat ovat?!! Ystäväni kipaisi kysymässä neuvoa paikallisilta ja rantabaarista hänelle annettiin kloorilta tuoksuvaan litkuun kasteltu nenäliina, ja käskettiin asettaa se hauteeksi polttamien päälle. Yllä näkyvän kuvan tilanteesta paukamat etenivät vielä kunnon vesikelloiksi ja kipu paheni noin tunnin ajan. Valkoinen putu iholla on nenäliinasta tarttunutta nukkaa.

Raivokas googlaaminen antoi ymmärtää, että Italian meduusat eivät ole hengenvaarallisia, vaan ainoastaan kivuliaita. Samaa sanoivat rantabaarin työntekijät. Täten uskaltauduin jäämään rantatuoliini kärsimään, enkä kipittänyt venetaksitolpalle ja lähtenyt mantereen puolelle lääkäriin. 

Tunnin kärsimisen jälkeen ihoalue alkoi puutua, ja jäin miettimään että olikohan baarista annettu litku puuduttavaa ainetta. Sen jälkeen kipu alkoi pikku hiljaa laantua, joskin palovammat ja vesikellukat iholla tuntuivat tasan siltä kuin voi olettaa – palovammoilta ja verestäviltä rakoilta. Mietin siinä istuessani, että onneksi meduusa osui minuun eikä kehenkään lapsista!

Juuri ennen lähtöä Palmarian saarelta ystäväni astui vielä merisiiliin, joka oikeastaan sinetöi ”tämä paratiisisaari täytyy kokea omakohtaisesti” -reissun. Koimme saaren varsin omakohtaisesti, kirjaimellisesti 😀 

Eli minulla ei ole harmainta aavistusta millainen saari Palmaria oikeastaan on, matkamuistoksi jäi vain arpia ja Jarille lääkärireissu to do -listalle merisiilin piikkien poistamiseksi. Että heippa vaan Palmaria, joka näkyy tässä kuvassa jo takanapäin:

Uimme eri rannoilla melkein joka päivä useaankin otteeseen, ilman mitään ongelmia. Olettaisin, että minulla kävi vain tosi huono tuuri yksittäisen uiskentelijan kanssa. Tulipahan koettua, toivottavasti ei tarvitse koskaan enää ottaa uusintaa.

Saa nähdä parantuvatko arvet ikinä, sen verran loisteliaat ja ärhäkän punaiset seittimäiset jäljet takamusta ja reittä edelleen koristaa. Nyt kahden viikon jälkeen iho ei ole enää kipeä, onneksi.