Oetz, Itävalta – maailman katolla

En tiedä olisinko ikinä päätynyt Itävaltaan, jollei työpaikan retki olisi sinne vienyt. Nyt Oetzissa käyneenä täytyy todeta, että oli hienoa päätyä juuri sinne. Jylhien Alppien ympäröimä Oetz on Tirolin sydämessä ja perinteinen kulttuuri sekä näkyy että kuuluu. Idyllinen pikkukylä oli kuin suoraan elokuvan lavasteista koristeellisine alppimajoineen. Jokaisessa talossa oli huikeat kukkaistutukset!

Sysipimeät yöt olivat maagisia, sillä vuorille sytytettiin jo keskiajalta jatkuneen perinteen mukaan tulia, jotka näkyvät kilometrien päähän. The Mountain fires eli vuorien tulia laitetaan aina juhannukseen asti. Sain pari epäuskoista katsetta kun kerroin illanviettoporukassa, että ulkona vuorilla näkyy valtava palava risti! Pian tulia alkoi näkyä joka puolella ja se oli maisema, jota en unohda.

Muutama kymmenen metriä Oetzin rajan ulkopuolella on gondolihissi, joka kuljettaa fillarikansaa, vaellusporukkaa, perusturreja ja talvella laskettelijoita yli 2000 metriin. Hissille on kylän keskustasta kävellen noin 10 minuutin matka ja meno – paluulippu maksaa 18,50€. 

Ylhäällä reissaajaa odottaa henkeäsalpaava näky, kun Alpit näyttäytyvät täydessä komeudessaan. Mitkään näistä kuvista eivät tee oikeutta todellisuudelle, sen verran kaunista ylhäällä oli. Normirapakuntoisella alkoi happi loppua paitsi näköaloista, myös ilman ohenemisesta. 

Oli päivän paras idea ostaa matkalta eväät, sillä tästä ei juuri ulkoilmaretki paremmaksi muutu:

Laskettelukeskukseen on rakennettu ravintolaa, lasten leikkialuetta ja terassia, mutta kannattaa ehdottomasti laittaa tossua toisen eteen ja vaeltaa pois hiihtohissien alta. Todelliset maisemat aukeavat vasta ylempänä, missä luonto näyttää lähes koskemattomalta.

Jyrkänteiden reunoille sijoitetut maisemapenkit ja metsistä kuuluva lehmänkellojen kalkatus on lähes meditatiivinen yhdistelmä. Tuntuu siltä, kuin olisi maailman katolla, vaikka ollaan ”vasta” 2000 metrissä. 

Alppien rinteisiin tuli tutustuttua reissun aikana vielä konkreettisemminkin, kun ilmoittauduin mukaan kanjonointiin (canyoning). Siinäpä olikin sellaista toimintaa, että vaikea uskoa minun olleen paikalla. Eräjormailu ei yleensä ole ihan se omin alue, mutta kaikkea pitää kokeilla. Palataan tähän pian!

Nyt vihdoin ymmärrän kaiken sen hälinän Alpeista

Terveiset Itävallasta! Ihan päällimmäisenä fiiliksenä on häkellyttävät maisemat ja pienen alppikylän koristeellisuus. Jos New Yorkissa olo oli kuin elokuvan lavasteissa, nyt vasta siltä tuntuukin. Eikä asiaa autanut yhtään paikallinen juhlapäivä, jolloin kylän väki pukeutui perinteisiin asuihin nahkahousuineen kaikkineen.

Pian on reissupostauksia luvassa ja sellaisista aiheista, joista en koskaan kuvitellut kirjoittavani, kuten canyoning. I survived!