Historialliset vankilat Suomessa ja ulkomailla

Ulkomailla kulkiessa etsin kohteesta aina pari vakiojuttua: historialliset hautausmaat sekä vankilat. Näissä paikoissa pääsee harvinaisen lähelle menneiden aikojen ihmisiä ja tapahtumia. Yleensä kohteita on myös kohdeltu museointimielessä riittävän vakavasti, eikä sorruttu liimaamaan päälle muovista turistisirkusta. 

Täältä löytyy kirjoittamani tarina esimerkiksi Dublinin reissultani Kilmainham Gaolin pahamaineisesta vankilasta, ja sitten on tietysti legendaarinen Alcatraz, vankilasaari San Franciscon edustalla. Alcatrazin vierailu on yksi hienoimmista kokemuksista omassa turistihistoriassani. 

Suomen vankilat eivät yllä tarinoiden puolesta ihan mafian värittämiin Alcatrazin legendoihin, mutta paikallishistoria menee enemmän ihon alle. Teimme hetki sitten visiitin toukokuussa auenneeseen Vankilaan eli  keskiaikaisen Hämeen linnan pihapiirissä sijaitsevaan vankilamuseoon. 

Kaunis punatiilinen vankila on Suomen ensimmäinen, vuonna 1871 valmistunut, sellivankila. 

Kun kävelin sisään selliosastolle, häkellyin hetkeksi. Ihan kuin amerikkalaisessa vankilassa, arkkitehtuuria ja väritystä myöten! Selvisi, että mallia on todella otettu suoraan rapakon toiselta puolelta. Erikoinen tuntemus olla Hämeenlinnassa ja jenkeissä samaan aikaan. 

Kuuluisista suomalaisista rikollisista tässä vankilassa ovat istuneet mm. puukkojunkkarit Isoo-Antti ja Rannanjärvi.

Suomessa vankeja kahlittiin niinkin tehokkaasti, että jalkakahleita ei riisuttu edes nukkumaan mentäessä. Vasta vuonna 1981 jalkakahleet kiellettiin kokonaan. Lieneekö viilakakkuvitsit peräisin tältä ajalta, sillä tarinoiden mukaan edes raskaimmat kahleet eivät pidätelleet osaa vangeista. 

Vankilassa vierailumme aikana Vanajalla alkoi kehittyä kunnon myrsky, joka sopi hyvin tunnelmaan vankilan muurin yli katsellessa. 

Tämä on se museokohde, minne kannattaa ottaa kamera mukaan. Sopivasti kulunut ja seinäkirjoituksia täynnä oleva vanha vankila on täydellinen kuvauskohde. Omat räpsyni on otettu vasurilla (toisessa kädessä innostunut 4-vuotias), mutta niistäkin saa jo käsityksen paikan estetiikasta.

Miksi kannattaa järjestää aikuisten leirikoulu

Kuulun työpaikallani sellaiseen ryhmään, joiden tehdävä on omien normitöiden ohella järjestää kaikkea hauskaa koko firman väelle. Skaala eri aktiviteeteissa on oikeastaan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Tämän aiheen tiimoilta palasin eilen kotiin aikuisten kesä.. syysleiriltä. 

Heitin ilmaan reilu kuukausi sitten ajatuksen, että mitä jos pidetään tänä syksynä lapsuudesta tuttu leirikoulu. Moni meistä on viettänyt lapsuuden kesinä viikon tai parikin kesäleirillä. Omat muistoni leireistä ovat kerrassaan mahtavia. Leiriolympialaisia, uimista ja kavereiden kanssa touhuamista. Sekä tietysti yölliset karkaamiset lähimetsiin isosten huomaamatta. Ja siitä se sitten lähti. 

Reissuun mukaan ilmoittautuneet eivät tienneet mihin olivat lähdössä, paikka ja aktiviteetit pidettiin täysin salassa. Ennakkotietona sai vain tarvikelistan, millä varusteilla yön yli reissuun tulee lähteä. 

Perillä reissaajia odotti autenttinen leirikeskus mökkimajoituksineen, hirsisaunoineen ja makkaranpaistoineen. Tupajoukkueet laitettiin kulkemaan erilaisten elämysten läpi, joihin kuului esimerkiksi mystisen shamaanin tapaaminen. 

Tunnelmallinen ikivanha sauna oli täysin vailla sähköä, joten pimenevässä syysillassa kokemus oli varmasti vähintään kiinnostava. 

Kävimme illan tullen ripustelemassa suuren leirikeskuksen metsäalueille valoja ja lyhtyjä, ja täydellisen pimeän saapuessa yöllisenä aktiviteettina pääsi vielä halutessaan metsästämään ”metsänhenkiä”, jotka kaikki löydettyään sai muodostettua palkintoon oikeuttavan sanan. 

Kiitän ihan oma-aloitteisesti minua ja kollegaani siitä neronleimauksesta, että valkoinen ilmapallo ja reiveistä tuttu Glow Stick muodostavat todella hienon efektin yöllisessä metsässä. Nämä olivat niitä ”henkiä”, joita yöllä etsittiin. 

Olen aina halunnut olla isonen, ja nyt pääsin vetämään senkin yli bucket listilta. Meiltä järjestäjiltä tämä vaati jokseenkin paljon töitä sekä ideoinnissa että varsinaisessa toteutuksessa, mutta oli se myös sen arvoista. Aivan mielettömän hauskaa. 

Suosittelen mitä suurimmalla lämmöllä vastaavaa toteutusta työ- tai kaveriporukoille. Kuntien leirikeskuksissa on hyvin tilaa näin syksyisin, kun lapset ja nuoret ovat jo koulutaipaleella. Silloin on meidän aikuisten vuoro leikkiä 😀  Sitä paitsi, syksyllä metsä on kaikkein kauneimmillaan. Kyllä unohtuu työkiireet näissä maisemissa.