Englantilainen romanssi – Niina Meron romanttinen seikkailu vie historialliseen Oxfordiin

*Kirja on arvostelukappale, saatu Gummerukselta

Niina Meron esikoisteos, Englantilainen romanssi, on täysiverinen romanttinen romsku. Minulle romanttiset tarinat ovat juuri sitä, mihin ne on tarkoitettukin: kepeää viihdettä. Odotan tältä viihdekirjallisuuden lajilta äärimmäisen sujuvaa lukukokemusta, enkä halua lukemisen aikana vaivata aivojani millään muulla kuin itse tarinalla. Romanttisen kirjan ei pidä laittaa lukijaa ajattelemaan liikoja. 

Luen mieluiten romanttiset viihdekirjani englanniksi. Äkkiseltään suomalainen romanttinen sankaritar ja suomen kieli tämän genren sisällä on ajatuksena lähinnä vaivaannuttava. ”Hänen värisevät kupeensa yltyivät loimuaviin rakkauden liekkeihin Pertin kosketuksen alla…” on yksinkertaisesti liikaa. Siksi tartuin tähän kirjaan jokseenkin epäileväisenä. Miten ihmeessä kotimaisuus muka toimii romanttisessa viihdekirjallisuudessa?

On maailman paras tunne olla väärässä! Niina Mero on onnistunut kirjoittamaan romanttisen suomalaisen kirjan, jossa mahtipontista romantiikkaa on tarpeeksi muttei liikaa. Päähenkilö Nora asuu Tampereella, rakastaa tatuointeja ja kirjoja ja on aina ajoissa (samaistun :D). Romanttisen viihdekirjallisuuden näyttämöksi ei ihan äkkiseltään ajattele Mansea, ja Norakin ottaa nopeasti siivet Englantiin Oxfordiin. 

Noran siskopuoli Heli on menossa naimisiin huikeissa kartanomaisemissa Oxfordissa. Nora ja Heli ovat persoonina kuin yö ja päivä, mutta erilaisuudestaan huolimatta silti läheisiä. Kirjallisuuden opiskelija Nora on historiallisessa Oxfordissa kuin taivaassa, ja valtava sukukartano tarjoilee sopivasti mysteerejä ratkottavaksi. Mihin on kadonnut sulhasen isoveli, josta perhe vaikenee itsepintaisesti? 

Meron eduksi on luettava samaistuttavampi huumori, kuin mitä hänen amerikkalaiset kollegansa pystyvät tarjoilemaan. Suomalaiseen makuun kuivempi ja astetta sarkastisempi huumori poistaa lopullisesti vaivaantuneisuuden tunteen. Päähenkilö Nora on tatuoitu introvertti, joka ei tosiaankaan ole se tavallinen tarina romanttisessa viihdekirjallisuudessa. En tiedä mistä tämä varovainen ajatus juontuu, mutta en olisi välttämättä kaivannut Noralle minkäänlaista romanssiviritelmää. Noran hahmo olisi toiminut aivan täydellisesti myös mysteerejä ratkovana Neiti Etsivänä. Mutta sitten toki kirja olisi siirtynyt dekkareiden puolelle. 

Kaikkiaan hieno esikoisteos Niina Merolta, joka tekee parhaillaan väitöskirjaa nykypäivän romanttisesta viihdekirjallisuudesta. Olen viihdytetty!

Loistava Ystäväni – kesälukemista parhaimmillaan

Sain ystävältäni Elena Ferranten 50-luvun Napoliin sijoittuvan Loistava Ystäväni -kirjan läksiäislahjaksi edellisestä työpaikastani. Luotan Kristan kirjamakuun täysin, sillä olen saanut häneltä kahden viime vuoden aikana täydellisiä suosituksia. Näin ollen odotukset Ferranten kirjaa kohtaan olivat jo valmiiksi korkealla. 

Napolin pölyisillä kaduilla mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus ja väkivallan jatkuva uhka. Tyttölapsen elämä ei takuulla ole ollut helppoa maskuliinisuutta huokuvassa ympäristössä, missä nainen nähdään edelleen pääsääntöisesti keittiöpiikana, johon on turha panostaa. Maailma on kuitenkin hitaasti muuttumassa, ja koulussa muita ikätovereitaan paremmin menestyvä Elena alkaa raivata tietä koulussa päättäväisen opettajan avulla. Vanhempien päiden kääntäminen ei ole helppoa, mutta se on mahdollista. 

Niin kiinnostava kuin naisten alisteinen rooli ja koulutuksen puute aiheena onkin, kirjan pihvi on kuitenkin Elenan ailahteleva mutta pysyvä ystävyys huimapäisen, älykkään ja feministisen Lilan kanssa. Suutarin tytär Lila ei saa elämässään samanlaisia mahdollisuuksia kuin Elena, mutta se ei estä lasta opiskelemasta latinaa ja kreikkaa ihan vaan huvikseen. Ystävysten keskinäinen kilpailuasetelma on erikoinen, mutta todellinen. Se on niin todellinen, että olen täysin vakuuttunut tämän kirjan olevan tositarina. Jokaisella meistä on todennäköisesti ollut lapsuudessa ystävä, jonka kanssa kilpailla (usein salaa) koulumenestyksestä, juoksunopeudesta tai huomiosta. 

Ferranten kerronta hurjasta ja sotkuisesta Napolista saa pölyn nirskumaan hampaissa. Lukijana olin samaan aikaan sekä valtavan kiinnostunut Napolista että kiitollinen siitä, että olen saanut asua lapsuuteni Suomessa. Kirjoitustyyli on napakka ja suora, mikä on jokseenkin poikkeuksellista. Tai sitten onnistun yleensä valikoimaan ne kaikkein runsaimmin kirjoitetut kirjat, joiden rinnalla Loistava Ystäväni on suorastaan kuivakka. Muttei silti tylsä. Lilan ja Elenan monimutkainen elämä on seikkailu ja taistelu, joka tuntuu todelta. 

Iso suositus kesälukemiseksi – Loistava Ystäväni.