Irlanti road trip – Cliffs of Moher ja reissun komeimmat maisemat

Niin hienoa kuin kaupunkilomailu onkin, oli reissuun lähtiessä ihan selviö lähteä myös kaupungin ulkopuolelle. Koska siskoni tai minä emme kykene vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, oli pakko turvautua bussireissuun. Punnitsimme kahta vaihtoehtoa: Cliffs of Moher Irlannin länsirannikolla ja Giant’s Causeway pohjoisessa. Tällä kertaa päädyimme ensinnä mainittuun, eikä todella tarvinnut katua. 

Bookkasimme päiväreissun Paddywagon Toursilta, 12 tunnin reissu maksoi 40 € (sis. lipun Cliffs of Moherin alueelle). Lähtö oli aamulla ennen kahdeksaa Savoy teatterin edestä, ja bussi oli suht helppo bongata:

Opastetuilla reissuilla parasta on kokeneen kuskin hieno tarinankerronta, ja pahinta muut ihmiset, valitettavasti. On ihan käsittämätöntä, että tiukasti aikataulutetulla reissulla jengi laapostaa bussiin vartin vessatauolta 20 minuuttia myöhässä, ja sotkee loppupäivän aikataulut ihan täysin. Etenkin kun joka välissä muistutetaan, että ole ajoissa. Mutta tätä täytyy vain sietää, vaikka se tarkoittaisi sitä, että aikataulutörppöilyn vuoksi jokin sovittu hieno pysähdyspaikka jäisi välistä.

Turrekierrosten bussikuskit ovat kokeneita kavereita, jotka tuntevat kotimaansa ja matkareittiensä jokaisen kiven ja tarinan. On paljon kiinnostavampaa kuunnella historiaa maisemia katsellen, kuin lukea opaskirjoja. Ei ollut poikkeus Paddywagoninkaan kuski. 

Poikkesimme maan läpi ajaessa Baby Cliffseille ja pysähdyimme pari kertaa vessatauolla, ihastelemassa pieniä kalastajakyliä sekä syömässä. Kuten aiemmin mainitsin, reissuilla on tiukka aikataulu, joten kannattaa harkita omia eväitä. Kun 5 bussillista väkeä sattuu samaan lounasravintolaan, on ihan selvää, että 30 minuutin tauko ei riitä. 

Cliffs of Moher on uskomattoman kaunis kohde, jossa vierailee vuosittain 1,5 miljoonaa ihmistä! Visitor Center on piilotettu kauniisti rinteeseen, ettei se pilaa maisemaa. Toivottavaa on myös, etteivät ihmiset pilaa maisemaa, joten roskat roskikseen ja ympäristöä kunnioittavat käytöstavat kunniaan. 

Bussikuskimme suositteli lähtemään Visitor Centeriltä oikealle, siellä puolella on kuulemma hienommat maisemat kuin vasemmalla. Meillä oli perillä aikaa 1,5 tuntia, joka riitti hyvin oikeanpuoleisen reitin ihasteluun. Cliffs of Moherin aidattu alue jatkuu vain tiettyyn pisteeseen, jonka jälkeen turistit voivat kävellä jyrkänteiden reunalla omalla vastuulla. Jos on liikkeellä vailla aikatauluja, kannattaa varmasti kiertää myös vasemmalle. 

Jos totta puhutaan, osa ihmisistä on ihan hulluja etsiessään täydellistä paikkaa selfielle. En ole korkean paikan kammosta kärsivä, mutta kyllä sieppasi vatsanpohjasta, kun jengi kiikkui sortumisvaarankin uhalla jyrkänteiden äärellä. Huh! No, ainakaan 200 metristä kiviin tippuessa ei todennäköisesti jää kitumaan…

Meitä Harry Potter -faneja innostaa Cliffs of Moher ihan jo leffan kuvauspaikkana, sillä juuri näihin maisemiin Harry ja Dumbledore ilmiintyvät etsiessään Voldemortin horcruxeja. 

Melkein koko viikon ajan meille osui aurinkoiset kelit, mutta juuri tälle päivälle taivas kääntyi harmaaksi ja jossain vaiheessa matkaa muuttui myrskyiseksi. Se vaan on niin, että Irlannissa ei koskaan voi tietää tuleeko taivaalta kissoja ja koiria, vai helliikö helle. Mutta lopulta tuuri muuttui hyväksi, sillä päästyämme Cliffseille, sumu hälveni, sade lakkasi, ja synkkä taivas oikeastaan vain korosti kohteen vaikuttavuutta. Rankkasade alkoi uudelleen 5 minuuttia sen jälkeen, kun olimme palanneet bussille! Että näin. Puhutaanko oikeasta ajoituksesta…

Paluumatkalla Dubliniin pysähdyimme katsastamassa Bunrattyn linnan Kinvarassa, ja samaisesta kylästä minä onnistuin löytämään täydellisen viininpunaisen fedoran! 

Summa summarum: iso suositus tälle päiväreissulle, ja toivottavasti bussiinne osuu kivoja tyyppejä, jotka kunnioittavat aikatauluja yhteisen edun nimissä 🙂

5 vinkkiä Dubliniin – päivä kuluu kuin siivillä!

Moni sanoo Dublinin keskustaa käveltäväksi. Sitä se periaatteessa on, jos kunto kestää. Kyseessä ei nimittäin ole ihan pieni kylänen, vaan nähtävyydet levittäytyvät Liffey-joen molemmille puolille. Yhdessäkin päivässä ehtii paljon, mutta valinnanvaraa kohteissa riittää. Mielestäni koko Dublin on yksi iso nähtävyys, ja se aukeaa parhaiten harhailemalla kujilla, turuilla ja toreilla. 

Tässä kuitenkin yhden päivän ohjelma esimerkiksi, jos kaipaa joitain kiintopisteitä.

Queen of Tarts

Aamiainen tai hillittömät kakkuoverit kannattaa suorittaa Queen of Tartsissa. Erityinen suositus kävelykadun varrella sijaitsevaan paikkaan, se löytyy osoitteesta Cow’s Lane. Voi valita joko terassin tai sisätilat. Molempi parempi, mutta paikka on hurmaava sisätilojen puolesta.

Christ Church Cathedral

Aamiaisen jälkeen voi ottaa suunnan parin korttelin päähän ja ihastella mahtipontista Christ Church Catherdalia (Christchurch Pl, Wood Quay). Keskiaikaiseen katedraaliin pääsee myös sisälle, mutta meille riitti arkiitehtuurisesti huikean ulkopuolen ihastelu. Sisäpihalla on juuri nyt meneillään työmaa, joka ei tällä erää houkutellut. Ensi kerralla sitten tutkimaan kryptaa!

Dublin Castle & Chapel Royal

Katedraalilta on kivenheitto Dublinin linnaan ja kaupungintalolle. Dublinin linnaan kannattaa ehdottomasti mennä sisään, jos vanha ja mahtipontinen kimallus kiinnostaa. Alunperin puolustustarkoituksiin rakennetusta Dublinin linnasta löytyy myös varsin kiehtova dokkari Netflixistä, kannattaa katsoa se ennen reissua!

Linnaan voi ottaa joko omatoimisen kierroksen (7e) tai bookata itsensä parin euron lisämaksulla opastetulle kierrokselle. Me valittiin omatoiminen haahuilu, joka on joskus ihan paikallaan. On helpompaa kuvitella olevansa linnanneito, kun ympärillä ei ole sataa turistia 😀

Näissä saleissa on tanssittu meikäläisille vain elokuvista tuttuja hovitansseja, majoitettu kuninkaallisia ja pidetty ylenpalttisia illallisia. Vieraina on ollut esimerkiki Queen Victoria, Kennedyt, Benjamin Franklin, Charles Dickens ja Nelson Mandela. 

Temple Bar

Legendaarinen ravintolakeskittymä, Temple Bar, on totisesti maineensa ansainnut. Irlantilaiset rakastavat pubejaan, ja niitä löytyy ihan joka nurkalta. Dublinin pubit olivat täynnä aamusta iltaan, live musiikki raikasi joka paikassa ja ihmiset söivät lounaansakin pubissa. Temple Barin alueen hintataso on muuta Dublinia selvästi kalliimpi, mutta on se joka tapauksessa näkemisen arvoinen. 

Suosittelen esimerkiksi Qyays pubin yläkerran sapuskaa, fish & chips oli todella hyvää. Päälle vielä vähän Bailey’s juustokakkua… nam!

Muita kiinnostavia pubeja ovat esimerkiksi Irlannin vanhin pubi Brazen Head ja live musiikistaa kuuluisa Cobblestone. Smithfieldissä sijaitsevaan pubiin vaeltaa iltaisin sisään paikallisia muusikkoja, ja livejamit pyöräytetään pystyyn tuosta vaan.

Todistimme aivan huikeaa soitantaa ihan tavallisena torstai-iltana:

Ha’Penny Bridge

Dublinin kaupunkia halkovat Liffey-joen yli kaartuvat useat sillat. Niistä kaunein on kapea kävelysilta nimeltä Ha’Penny Bridge. Vuonna 1816 rakennettu silta on saanut nimensä siitä, että aikoinaan sen ylittäminen maksoi kulkijalle puolikkaan pennyn. 

Silloilla kannattaa kävellä sekä päivisin että illalla, auringonlaskun aikaan. Dublin on kaunis kuin karamelli iltavalaistuksessa!