Wanhan ajan kesämekko

Vaaleansininen on yksi niistä väreistä, joita en pahemmin suosi pukeutumisessa. Olen kalkkilaivan kapteeni eli kalpea ympäri vuoden, ja vaaleansininen korostaa sitä entisestään. Eikä tämä kalpeus yleensä häiritse, vaikka fiilis välillä onkin kuin vampyyri Edwardilla auringossa. 

Viikonloppuna vietettiin kesäpäivää mökillä ja hohdin vaaleansinisenä vintage-tyylisessä H&M:n mekossa. Tämä on yksi niitä harvoja vaaleansinisiä vaatteita kautta historian, joka on läpäissyt seulan. 

Punoslaukusta (kirppislöytö) ajattelin ratkoa veks tuon kukkakoristeen, niin että laukku on mahdollisimman yksinkertainen. Toinen optio on ommella siihen kiinni jokin muu koriste, joka miellyttää silmää enemmän. Hyviä ideoita vastaanotetaan?

Jäin välittömästi koukkuun Elena Ferranten Loistava Ystäväni -kirjaan. Sain sen ystävältäni läksiäislahjaksi perjantaina. Meillä on ollut mahtava pieni kirjakerho duunissa, olen saanut valtavan määrän suosituksia ja löytänyt uusia lempikirjailijoita. 

Ei voi olla mitään parempaa kuin istua laiturilla lukemassa, kun laineet liplattaa varpaiden alla ja viereisellä lahdella ui pesimäpuuhiin jääneitä joutsenia. 

Oletko koskaan miettinyt mitä tapahtuu käsityölehtien mallikappaleille?

Käsityölehdet ovat täynnä mitä kauniimpia vaatteita ja asusteita, joista osa menee väistämättä pakko saada -osastolle. Siihen onneksi löytyykin ihan hyvä lääke lehden välistä, kaava-arkin muodossa. Mutta mitä tapahtuu lehteen kuvatuille upeille mallikappaleille, sitä en tiennyt ennen kuin hyppäsin itse mukaan Suuri Käsityö -lehden prosessiin. 

Homma kulkee jotakuinkin näin: suunnitelma lähtee kaavamestarin taitaviin käsiin, joka luo suunnitelman oikeaksi vaatteeksi. Sitten vaate ommellaan valituista kankaista, ja se toimii samalla kuvauskappaleena. Sitten vaatteet kuvataan mallien yllä, ja lopuksi kirjoitetaan vielä ompeluohjeet lehteä varten. Tähän asti homma on aika selviö. Mutta mitä tapahtuu vaatteille sen jälkeen, kun ne on kuvattu lehteä varten…?

Esimerkkimekkona toimii Suuri Käsityö -lehden toukokuu 2018 numerossa oleva tummasävyinen maximekko. Tässä se on kauniisti mallin yllä, houkutellen lukijaa ompelukoneen äärelle: 

Ja kas tässä se on erään akaalaisen yllä, kasuaalisti töistä tulossa:

Miten mekko sitten päätyi minulle? Mukana oli hyvää tuuria ja oikea ajoitus. 

Satuin osumaan lehden toimitukseen juuri silloin kun vaaterekkiä valmisteltiin talon sisäiseen ”ystävämyyntiin”. Vastaus kysymykseen on, että mallikappaleet menevät osittain ystävämyyntiin, osittain yhteistyökumppani Eurokankaan myymälään, jossa ne laitetaan esille ompeluinspiraatioksi. Jos olet käynyt Eurokankaassa, saatat ehkä muistaakin, että mallinukkien päällä on erilaisia luomuksia. Suuri Käsityö -lehden kansikuvavaatteet menevät pääosin Eurokankaan Yliopistonkadun myymälään Helsingissä. 

Kun kysyin olenko riittävän ystävä pöyhimään ystävämyyntirekkiä, sain ilokseni peukun ylös. Joten ei muuta kuin penkomaan! Ja tämä kaunis kukkamekko oli se, jonka päädyin ostamaan. Rekillä olisi ollut muitakin upeita vaatekappaleita, mutta ikävä kyllä ne oli ommeltu ”mallimittojen mukaan” ja no, tämä takapuoli ei ihan mahdu niihin 😀 Kukkamekko oli sen verran väljä, että se sopi sekä hoikalle mallille että seuraavan painoluokan meikäläiselle.

Nyt tiedän mitä vaatteille tapahtuu kuvausten jälkeen. Joka päivä oppii jotain uutta.