Takana on suht menoisa viikonloppu, kerrankin en ole nysvännyt vain kotona. Perjantaina päivällä Iina kävi kaffella iiiison vatsansa kanssa, onpa ihanaa että joku muukin on tilanteessa valtamerilaiva, etten ainoastaan minä 😀 se on niin hitsin hämmentävää että meidän lasketut ajat ovat parin päivän säteellä, ajoitus kohdillaan ja silleen.
Ilta puolestaan meni Maj:n luona Tampereella suklaatastingissa. Illan aikana sain yllärinä syliini maailman kilteimmän 4 viikkoa vanhan tyttösen (pikkuneiti löytyy Äitiyshousut -blogista), joka vain nukkui ja hymyili. En voi uskoa että vauva voi olla noin ”helppo ja kiltti”, itsehän olen luonnollisesti varustautunut vähintään vuoden koliikkiin. Ei vaan voi käydä sellaista tuuria että oma pallero olisi helppo tapaus… ja sitäpaitsi pessimisti ei pety 😉
(Kuvat: Maj)
Sitten fixasin kuntoon ruman vanhan pinnatuolin, joka sai pintaansa turkoosin maalin. Tuunausproggis kokonaisuudessaan löytyy Pätsiniemen puolelta. Arvatkaa jäikö into päälle sutia maalia about kaikille mahdollisille puupinnoille.
Lauantai taasen kului roller derbyn parissa Helsingissä omaa joukkuetta kannustaessa (jee voitettiin!) ja sitten jännittäessä ihan käsittämättömän tasaista Helsinki vs. Kallio -matsia. Tuli hiki katsoessa, kun pisteet olivat tasan vielä 2 min ennen loppua! En ole ehkä ikinä ollut paikalla urheilutapahtumassa missä yleisö olisi seonnut noin totaalisesti, derbyä todella eletään mukana myös katsomosta käsin ja huolella. Viime vuonna Kesäklassikon voitti Kallio, tänä vuonna pystin vei puolestaan Helsinki.
Ei postausta ilman asukuvia. Perjantai oli neitipäivä.
Tänään pääsin juottamaan vieraille itse tehtyä raparperimehuani (tein vähän kirpeämmän version kuin viimeksi eli vähemmän sokeria) ja samaan hötäkkään tekaisin raparperipiirakankin. Naapuri hekotteli että mikä ihmeen raparperitehdas minulla on pystyssä, kun myllään joka päivä pusikossa ja perkaan varsia 😀 ei tosin ole kaukana totuudesta, mutta kohta kyseisen herkun maistuvin aika on ohi joten kaikki irti kausisapuskasta ja kivaa tarjottavaa vieraille.
Sunnuntain pullamahailua.
Päivän viimeinen ilo, pihan perimmäisestä nurkasta löytyi unikkoja. Unikko on mielestäni yksi kaunein kukka mitä voi olla. En tiedä mikä unikkolaji tämä oranssi tuuhea versio on, mutta unikko kun unikko. Näistä tulee aina mummola mieleen. Elän toivossa että voisin levittää kyseistä kaunotarta pihaan muuallekin, joten pitää olla tarkkana siemenien kanssa kun aika koittaa. Nyt unikkoni ovat keskellä epämääräistä pöheikköä, mutta ne ansaitsisivat vähän kivemman ja näkyvämmän paikan.
