Ipaneman tyttö kertoo naisista 50-luvun Riossa

Selasin tässä iltana eräänä Netflixiä toisella silmällä ja etsin jotain, jonka tahtiin neuloa. Silmiini osui Ipaneman Tyttö (Coisa Mais Linda), brasilialainen sarja, joka sijoittuu 50-luvun Rioon. Odotin jotain telenovelamaista höttöä, mutta jouduin laskemaan kutimet käsistäni jo ensimmäisen 10 minuutin jälkeen ja keskittymään kunnolla. Ipaneman tyttö sukelsi paljon syvemmälle.

Päähenkilö Maria Luiza saapuu Rioon suurin toivein, mutta huomaa tulleensa aviomiehensä pettämäksi ja ryöstämäksi. Yläluokkainen nainen voisi kääntyä kannoillaan ja palata rikkaan isänsä siipien suojaan, mutta kohtalo päättää toisin. Sisuuntunut ja tulinen nainen päättää pärjätä omillaan tilanteesta huolimatta ja aikoo perustaa Rioon bossa nova yökerhon.

Jokainen meistä tietää, millainen naisen asema on ollut 50-luvulla, kun tasa-arvo tarkoitti enimmäkseen sitä, että naisella on oikeus olla olemassa, kunhan muistaa paikkansa miehen palvelijattarena, rakastajana ja keittäjänä. Sarjassa seurataan useampia naisia eri yhteiskuntaluokista niin kiinnostavalla tavalla, että jäin koukkuun välittömästi. Millaista oli olla ainoa naistoimittaja koko mediatalossa tai mitä odotuksia kohdistui poliitikon puolisoon? Ipaneman tytön kaikki naishahmot ovat erittäin kiinnostavia ja keskenään erilaisia, joka on oikeastaan aika harvinaista TV-sarjalle.

En saanut ihan sitä kepeyttä mitä alunperin tilasin, vaan paljon enemmän. Kiinnostavan tarinan lisäksi sarjan puvustus ja maisemat ovat unenomaisen kauniita. Tällaisena synkimpänä mahdollisena vuodenaikana on melkein piinaavaa katsoa brasilialaista valoa ja sinistä taivasta. Mutta nojatuolimatkakin on matka. 

Iso suositus tälle sarjalle.