Portovenere on hurmaava pieni kylä Ligurian rannikolla

Onneksi ystäväni pakkasi meidät viimeisenä lomapäivänä veneeseen kohti Portovenereä, sillä tästä kylästä tuli yksi suosikeistani. Mielestäni Portovenere pärjäsi vertailussa ikonisemman maineen saavuttaneelle Portofinolle. Portofino on selvästi ökympi, siinä missä Portovenere saa pisteitä sympaattisuudestaan. 

Portovenere sijaitsee La Speziaan nähden niemen toisella puolella, ja siitä on helppo jatkaa lautalla matkaa kohti Cinque Terren kyliä. La Speziasta Portovenereen pääsee joko lautalla tai bussilla. Me kuljimme lautalla, koska merimatkan maisemat voittavat bussin ikkunanäkymät mennen, tullen ja palatessa. 

Vanha kalastajakylä noudattaa sitä samaa linjaa, kuin muutkin Ligurian rannikon kylät. Kauniita vanhoja ja värikkäitä taloja vierivieressä, vailla mitään sääntöjä. Talot näyttävät siltä kuin olisivat lähes kippaamassa mereen! 

Kylän taustalla näkyy harmaa Dorian linna, jonne voi myös tehdä kävelyretken. Me ihastelimme linnaa mereltä käsin lauttamatkalla La Speziasta Vernazzaan. 

Portoveneren hintataso on todella kohtuullinen verrattuna esimerkiksi juuri Portofinoon, joka oli suoranaista ryöstöä. Myös Cinque Terren maineikkaammat kylät ovat selkeästi kalliimpia. Söin koko reissun parhaan aterian juuri täällä, ja ravintolatarjontaa oli joka lähtöön.

Muistaisin lukeneeni tahi kuulleeni, että alueella viljellään, mutta vähintään pyydystetään, simpukoita, joten tämä on se paikka missä kannattaa simpukoita ravintolassa tilata. Itse en ole simpukoiden ylin ystävä, mutta kaverini tilasi kulhollisen ja oli kuulemma hyvää.

Myöhemmin postauksessa näkyy kuva jossa meressä kelluu poijuja, jotka ovat juuri näitä simpukkaverkkojen merkkejä. 

Portoveneren kapeat kadut nousevat rannalta ylöspäin ja kadut ovat täynnä pieniä ruokakojuja, vaate- ja asusteputiikkeja sekä viinikauppoja. Ostimme pikkuruisesta viinimyymälästä maistiaisiksi pullon paikallista viiniä, jota tehdään vain 3000 pulloa vuodessa. 

Portovenere ei ole mikään varsinainen rantakohde, mutta kyllä lapset sielläkin uimaan pääsivät. Pikkuruinen ranta löytyy heti venevalkamasta, jossa on loiva hiekkapohja. 

Lapsista puheen ollen, tämä meidän 5-vuotias kuvasi omalla keltaisella kamerallaan koko reissun ja kuvat ovat ihan mahtavia! Tunnelma on paljon aidompi kuin minun ottamissani 😀 Olen tosi iloinen, että tytär rakastaa valokuvausta. Se on hieno harrastus ja toivon, että innostus säilyy. 

Liguriaa voisi oikeastaan luonnehtia sanoilla häikäisevän sininen. Rakennuspuolta taas kuvaa parhaiten hienovarainen värikkyys, sillä mitään riemunkirjavaa tuolla ei varsinaisesti ole, vaan värit ovat hieman haaleita ja sointuvat kauniisti yhteen. 

Päiväretkeä suunnitellessa kannattaa huomioida, että viimeinen lautta takaisin La Speziaan lähtee jo klo 18:15.

Sateinen Firenze ja sen kauniit sillat sekä tunnelmalliset ravintolat

Reissun toisena päivänä satoi vettä. Se oli poikkeuksellinen päivä heinäkuisessa Italiassa, jolloin siellä suunnalla ei pahemmin satele. Ajattelimme ettei kepeä sade meitä suomalaisia pahemmin haittaa, ja läksimme tutustumaan Firenzeen. 

Firenzen kauneudesta puhutaan paljon, eikä puheet ole sinänsä yhtään liioiteltuja. Keskustaa ja Arno-jokea halkovat koristeelliset sillat sekä niiden päälle ja reunoille pystytetyt vanhat talot ovat upeita. Puhumattakaan tuomiokirkosta, joka on suorastaan ällistyttävä. Edellisen sanottuani, on rehellisyyden nimissä pakko tunnustaa että odotin enemmän. Ehkä hehkutuspuheet olivat saaneet odottamaan vähintään Atlantista tai sitten jäätävä turistimäärä vaikutti kokemukseen. Rakastuin typötyhjään La Spezian kaupunkiin tulisesti, sillä siellä mahtui olemaan. Objektiivisesti tarkastellen Firenze on kuitenkin kauniimpi.

Olen ihan varma, että off-seasonilla Firenzen koko upeus menisi perille asti.

Kun parkkeerasimme auton ZTL-alueen (historiallinen keskusta, jonne ei saa ajaa) ulkopuolelle ja kävelimme joenrantaan, tunnelma oli kuin viktoriaanisesta kauhufilmistä! Tänä yönä ei kannata kävellä Firenzen kaduilla… Aivan mahtavaa! Ukkosen uhka toimi historiallisissa maisemissa hienosti. 

Sadetta tuli välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta ei missään vaiheessa liikaa. Kävelimme joen reunaa pitkin Ponte Vecchion sillalle, joka on kuuluisin Arnoa halkova silta. Sillalle rakennetut talot näyttivät siltä, että kippaavat jokeen ihan justiinsa! Kun vielä miettii niiden ikää… (itse silta on keskiajalta, se on rakennettu vuosina 1335 – 1445). Ponte Vecchio on ainoa silta, jota saksalaiset eivät räjäyttäneet toisen maailmansodan aikana ja täten se on Firenzen vanhin. 

Silta on nähnyt paljon vuosisatojen aikana, mutta nykyään sillä pitävät majaa kultasepänliikkeet. Kerrotaan, että Mussolini antoi suurentaa sillan keskiosan huoneiston ikkunoita, että hänen vieraallaan Hitlerillä olisi paremmat näköalat Firenzen yli.

Ponte Vecchion lisäksi Arnon yli kulkee monta muutakin kaunista siltaa, joilta aukeaa huikeat näköalat joelle sekä kaupunkiin. Meidän tyttö kuvasi innoissaan omalla keltaisella kamerallaan koko Italian reissun, onnea on sen vedenkestävyys. Pienessä sateessakin Anni pystyi pitämään kameraa esillä, kun itse pakkasin kameraani vain syvemmälle reppuun. 

Silloilta on lyhyt matka kohti kohti Firenzen tuomiokirkkoa (Cattedrale di Santa Maria del Fiore), mutta matkalla kannattaa käydä vilkaisemassa myös Palazze Vecchio ja kaupungin keskusaukio, jossa on upea suihkulähde ja paljon patsaita. Tosin näitä tuntuu olevan Firenzessä joka nurkalla, ihan sama mihin suuntaan kävelee. 

Omasta mielestäni päivän hienointa antia oli umpimähkään kaduilla kävely ja sattumanvaraisesti pieneen ravintolaan astuminen, jossa söimme yhden reissun maittavimmista pasta-annoksista. Seurueeseemme kuului kolme alla kouluikäistä, ja myös heille ruoka maistui ällistyttävän hyvin. En edes aloita siitä ruokasäätämisen määrästä, jota meidän tyttö yrittää nykyään joka välissä. Kaikki uusi on yäk, vaikkei palaakaan ole edes maistettu 😀 Se on kuulemma varmuuden vuoksi yäk. 

Firenzen tuomiokirkko on valtava rakennusten kompleksi, joka on niin täynnä runsaita yksityiskohtia että niiden katselemiseen saisi aikaa kulumaan loputtomasti. Kiersimme kirkon pihalla vain ulkona, sillä sisälle oli erittäin pitkä jono. Jos Italiassa on johonkin panostettu, niin kirkot ovat selvästi prioriteettilistan kärjessä. Talot ovat sopivasti rapistuneita ja vähän siihen suuntaan, mutta kirkot aivan viimeisen päälle. 

Jos mahdollista, suosittelen välttämään tuomiokirkon aukion kahviloita ja etsimään espresson muualta. Kuten sanottu, sattumanvaraisesti pieneen ravintolaan astuminen jossain sivukatujen uumenissa saattaa olla todellinen lottovoitto. 

Ja se jäätelö, oi oi! En syö Suomessa mitenkään erityisen paljon jätskiä, mutta Italiassa voisin uida kirsikkajäätelössä! 

Firenzestä ei ehtinyt päivässä saada kuin pintaraapaisun. Tämä kaupunki vaatisi varmasti enemmän aikaa ja vähemmän vesisadetta. Jäi sellainen kutina, että sietäisi käydä uudelleen ajan kanssa jos joskus vielä Italiaan päätyy. Ja ajankohdaksi tosiaan joku muu kuin heinä-elokuu, jolloin koko Eurooppa on liikenteessä.