Miksi teillä on uusia perunoita elokuussa?

Jatketaan vielä hetki puutarhajuttujen merkeissä. Meidät maalla asuvat on kautta aikain opetettu siihen, että perunat lyödään multiin tiettyyn aikaan vuodesta ja uusia perunoita ahmitaan juhannuksena. Meidän huolettomien puutarhurien kevät oli tänä vuonna hitusen venyvä käsite, joten meillä nautitaan uusia perunoita vasta nyt!

Puutarhan satokausikalenterista on jo yliviivattu viinimarjat ja karviaiset, mutta uusia perunoita riittää. Tästä sitten suoraan loikka omppujen ja luumujen pariin.

Oli kuppikastiketta eli voita sulatellessa olo kuin rikollisella, niin sitkeään tuo alkukesän perunavillitys on minuun juurrutettu 😀 tiukassa ovat tavat ja tekemiset. 

Onneksi perinteitä voi ihan huoletta rikkoa, se on ihan piristävää arkirutiinien keskellä. Ehkä nyt en kävisi viettelemään joulua helmikuussa, mutta tällaisilla pienemmillä jutuilla voi rikkoa kaavaa ilman suurempaa tuskaa. Ainoa tuska on omien tapojensa tuulettaminen.

Elokuinen perunasato omalla tavallaan pitkitti kesän makua. Nam. Ehkä pitää ensi vuonnakin istuttaa osa perunoista reilusti myöhemmin.

Kultapallo on syysperennojen kuningatar – täydellinen leikkokukka

Vaikka elokuu onkin vielä kesän jatkeena lämmin, syksy etenee vaatekaappini lisäksi puutarhassa hurjaa vauhtia! Omenat ja aroniat kypsyvät, ja lehdet vaihtavat väriä vihreästä punaiseen. Paras aika vuodesta.

En tiedä kumpaa rakastan enemmän, ruusujen aikaa vai tätä alkusyksyn mausteista vahvaa tuoksua. Molempi parempi. 

Koska olen syksyihminen, olen istuttanut pihaan erityisesti syksyllä kukkivia kukkia. Daaliani ovat vielä kasvuvaiheessa (jätin aavistuksen liian myöhään istutuksen), mutta pienestä kirppikseltä ostetusta kultapiiskun taimesta on kasvanut vuodessa upea keltainen pöheikkö. Yksi 30 cm korkea taimi on valloittanut sille tehdyn kukkapenkin kokonaan, koko on noin 1 x 1,5 metriä. Tästä vinkiksi, jos haluaa näyttävää ja nopeasti!

Kultapiisku edustaa minulle mummolaperennojen äitiä, siitä tulee niin nostalgiset fiilikset. Olen aika varma, että mummolan puutarhassa on ollut kultapiiskuja. 

Syysleimu on yksi elokuisen puutarhan nähtävyyksistä. Meillä nämä runsaasti kukkivat valkoiset kaunottaret kasvavat yli metrin korkuisiksi! Syysleimu myös tuoksuu upeasti, minulla kesti hetken huomata lähes parfyymimäinen haju. Ihmettelin sitä aina pihalle mennessä.

Istuttaisin näitä mielelläni lisääkin, täytynee hankkia muitakin värejä kuin valkoista. Syysleimu näyttää tavallaan hieman hortensialta, sillä pallomaisesti asettuvat kukat ovat samankaltaisia myös kokonsa puolesta.

Syksyn perennoja tuntuu yhdistävän valtava koko, ainakin meidän pihassa. Melkein jokainen parhaillaan kukkiva kasvi yltää yli metriin! Vaaleanpunainen malva kurottelee leukaani, joten sillä on korkeutta jo yli puolitoista metriä. 

Ja sitten tämä kaikkien aikojen lempparini eli kultapallo. Kultapallo kukkii koko vartensa matkalla noin puolesta metristä yli kahteen metriin. Meillä kultapallon paikka on saunan nurkalla ja ylimmät kukinnot hipovat räystästä. Paitsi että kultapallo kukkii pitkään ja hartaasti, se säilyy leikkokukkana sisällä helposti jopa 2 viikkoa hyvänä. 

Nämä pallot ovat olleet maljakossa jo 1,5 viikkoa ja edelleen ne näyttävät ihan kivalta. Lakastuminen iskeekin ensin lehtiin, eikä kukintoon. 

Ihanaa lämmintä elokuuta <3