Paras retkeilukausi alkaa olla täällä, kun kesäkuumat väistyvät. Ruska ei ole vielä vaihtanut metsän värejä, mutta pieniä merkkejä näkyy jo. Tänään sade ropisi satunnaisesti, mutta ei se meitä haitannut. Taivas tosin näytti järvellä astetta uhkaavammalta.
Ensimmäiset maistiaiset puolukastakin sai jo.
Elän toivossa, että kirkkaanvärinen Icepeakin tuulitakki erehdyttää hirvikärpäsiä olemaan hyppimättä niskaani.. hrrr!
Meidän 5-vuotiaan mielestä tammenterhot ovat ihmeellisiä, ja niitä pitää aina noukkia taskuun. Samoin tämä seuraava hyönteisen kovertama puukeppi, se on Annin mukaan taikasauva. Minusta nuo näyttävät ihan muinaisilta riimuilta, joten ehkä se tosiaan on taikaa täynnä 😀
Lapsen kanssa luonnossa kulkeminen on sitä kivempaa, mitä isommaksi meidän tyttö kasvaa. Nykyään hän jaksaa kävellä pidempiäkin reissuja ja on innoissaan lähdössä jos edes vihjaan metsäretkestä. Anni tuntee sudenkuopat, kuppikivet ja monen monta muinaissuomalaista tarinaa, sillä allekirjoittanut on nykyään kävelevä tietokirja tällä saralla. Suosittelen kaikille retkeilijöille luettavaksi kirjaa Matka muinaiseen Suomeen, joka tuo ihan uudenlaisen mausteen luontoretkille.
Voiko olla kauniimmin harmaantunutta seinää, kun Voipaalan kartanon piharakennuksessa!
