Kun elämä on supistunut pitkälti oman tontin rajoihin, muutamankin tunnin reissu tuntuu jo repäisevältä lomalta. Hassua, mutta totta. Oli älyttömän piristävää lähteä auringon paistaessa Tampereelle Suvi-Vintageen ja sen jälkeen syömään porukalla. Sakun sisko on meillä viikonloppuvieraana, joten mukavaa tekemistä siinäkin mielessä. Tänään keli on ihan hanurista taas vaihteeksi, mutta eilen taivas oli sininen ja linnut lauloivat.
Tallipiha on aivan ihanteellinen paikka järjestää vanhan ajan vintage-markkinat, kompakti ja sievä kuin mikä. Suosittelen poikkeamaan ihan muutenkin, alueella on pieniä putiikkeja ja kahvila, ja mikä parasta, Milavidan palatsi ihan vieressä. Tosin tuo Näsinpuiston alue on tällä hetkellä aika vaiheessa tunnelikaivausten ja palatsin entisöinnin vuoksi joten ei ihan unelmakaunista juuri nyt.
Olin todella iloisesti yllättynyt vintage-myyjien kojuista, sillä vaatteet ja kengät olivat sekä hyväkuntoisia että kohtuuhintaisia. Vintagen suhteen on sen verran kirjavaa käytäntöä valloillaan, että välillä hintatietoinen ei voi kuin pyöritellä silmiään mitä kaikkea huonokuntoista roskaa myydään ylihintaan.
Vintage Gardenin vanhojen sormusten valikoima ja minun turvonneet niveleni eivät olleet hyvä yhdistelmä. En uskalla ostaa mitään sormuksia tällä hetkellä (vaikka kuinka houkutti), ennen kuin tiedän millaiseksi sormeni palautuvat. Sama juttu itseasiassa vintage-kenkien suhteen 🙁
Sisko löysi Cherisen turbaanien maailman:
Sukukokous Tallipihalla.
Tallista löytyi myös joku tuttu punapää oman kojunsa takaa…
…ja ties mitä ihanaa vanhaa tavaraa:
Lastenrattaat 1800-luvulta. Ihanan creepyt ja viehkot samanaikaisesti.
Pulla itse. Suvi-Vintagen vierailijoista ilahduttavan moni oli pukeutunut teemaan sopivasti, eli yleisönkin katseleminen sai hymyn huulille. Rakastan tällaisia tapahtumia mihin ihmiset panostavat. Katselin itsekin aamulla kaapistani olisiko mitään saumaa pukea jotain vintagea, mutta turha toivo. Trikoomuumina mennään.
Lopuksi houkuttelin vielä koko porukan Ravinteli ”Tampereen paras burgeri” Huberiin, eikä tarvinnyt pettyä tälläkään kertaa. Morjensta vaan että oli herkkua.
Minulle kävi ostosten suhteen taas kerran niin, että tarjolla oli aivan liikaa kaikkea ihanaa ja päädyin lähtemään (yhtä värikästä jatkojohtoa lukuunottamatta) kotiin tyhjin käsin. Olisin voinut valehtelematta tyhjentää melkein joka kojun mekoista ja hameista, mutta koska en pystynyt tekemään päätöksiä, en ostanut mitään. Ärsyttävää 😀
Voi Tampere, Tampere mitä helmiä tarjoilet. Onko tämä kenties vuosittainen tapahtuma?
T: Simppeli maalaispönttö jostain ihan muualta kuin Tampereelta.
Moikka! Sen tiedän, että tapahtuma on järjestetty useana vuotena peräkkäin, joten suurella todennäköisyydellä vinragen maailmaan päästään taas ensi vuonna. Teemat vaihtelevat vuosittain, tänä vuonna oli 30-luku ja viime vuonna taisi olla sota-ajan Suomi. Vaatteita ja muuta tavaraa oli kuitenkin myynnissä monelta eri vuosikymmeneltä. 🙂
Kiitos kovasti tiedosta! Nyt täytyy muistaa painaa tämä mielen syövereihin.
Moikka!
Suvi-Vintage järjestetään aina kesäisin Fintage Ry:n toimesta, tämä oli kolmas kesä kun järjestettiin. Seuraava samanlainen suurempi tapahtuma on Vapriikki-Vintage syksyllä/alkutalvella, jossa myöskin samoja myyjiä paikalla ja Fintagen pukunäytös.
Enemmän ja parhaiten tietoa näistä ja muista menoista saa Fintagen fb-sivuilta 🙂
Minäkin kävin, vielä molempina päivinäkin 🙂 Kiitos sulle vinkistä, olis mennyt tällä kertaa muuten ohi.
No voi paska, tuonnehan minun olisi pitänyt mennä eikä kiertelemään iänikuisia radiokirppiksiä. No, meni jo 😀 Ihanan näköistä tavaraa ja tosi nätti miljöö kyllä.
Ooh, tuo oranssi laukku! En millään olisi voinut sanoa tuolle ei.
Olin tulossa tänne kommentoimaan juuri kyseistä laukkua ja sitä, että mulla on ollut täysin samanlainen, mutta suorakaiteen mallinen. Yritin sitä joskus kirppiksellä myydä, mutta muistaakseni jäi myymättä. Saattaa löytyä vielä vanhempieni luota. Jos satut huomaamaan tämän kommentin ja kiinnostaa tuo laukku, niin voin sen laittaa ihan postikulujen hinnalla eteenpäin 🙂 Käy huikkaamassa vaikka mun blogin kommenttiboksin puolelle niin voin yrittää etsiä sen!
Sulle kävi ku Niiskuneidille 😀
”-Minä olin etsimässä itselleni pukua, kertoi Niiskuneiti. Löysin monia satoja ja tulin hirveän iloiseksi!
Miska päästi äänen, joka merkitsi mitä tahansa.
-Ehkä tuhansia! Jatkoi Niiskuneiti. Ja minä katsoin ja katsoin ja koetin ja koetin ja tulin vain yhä surullisemmaksi.
-Niinkö! Puuskahti Miska.
-Niin, eikö olekin kummallista. Käsitäthän, niitä oli liian monta. Minä en koskaan olisi ehtinyt koettaa niitä kaikkia, enkä koskaan olisi voinut päättää mikä niistä oli kaunein. Minä melkein pelästyin niitä! […]
-Niinpä juoksin tieheni ja jätin ne kaikki, lopetti Niiskuneiti.
Suosittelen luettavaksi Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitus!
Nyt täytyy kompata kaimaa, luin Vaarallisen juhannuksen jälleen juhannuksena ja nyt menossa on juuri tuo Laajarinteen kirja. Muumit <3
Olipa kauniita kuvia. Itsekin poikkesin sunnuntaina ja hypistelin pitkään kauniita vaatteita ja erikoisesti upeita hattuja. Parasta oli kuitenkin muotinäytös eri ajan vaatteista.