Toppi vegaanisesta kankaasta

Mahtavaa kesäkuuta! Puuteriset pastellisävyt ovat takuuvarma merkki kesästä omalla kohdallani. Tässä vaiheessa vuotta tekee aina mieli kääriytyä vaaleaan. Mutta ettei homma mene pelkäksi hattaraksi, mustat porkkanahousut ovat hyvä tasapainottaja. Samoin kirkkaanpunainen Kristina Dragomirin sydänhatuke.

Tennarit ja Maxine-käsilaukku: Minna Parikka / Hattu: Kristina Dragomir (saatu blogin kautta, Mustahöyhen) / Housut: Zara / Toppi: itse tehty

Eikö ole upea tuon topin kukkakangas! Näin sen Eurokankaassa etsiessäni ihan muita kankaita ja näin sen heti mielessäni kesätoppina. Yllätys oli melkoinen, kun hintalapussa luki 100% Vegan. Vegaaninen kangas? Mahtaakohan tämä olla vegaanisilkkiä… näppituntuma tosiaan on kuin silkkiä sivelisi, mutta oikeaa silkkiä tämä ei ole. Harmi etten tajunnut ottaa kuvaa hintalapusta, jäi sen verran häiritsemään tämä materiaali. 

Oletko koskaan miettinyt mitä tapahtuu käsityölehtien mallikappaleille?

Käsityölehdet ovat täynnä mitä kauniimpia vaatteita ja asusteita, joista osa menee väistämättä pakko saada -osastolle. Siihen onneksi löytyykin ihan hyvä lääke lehden välistä, kaava-arkin muodossa. Mutta mitä tapahtuu lehteen kuvatuille upeille mallikappaleille, sitä en tiennyt ennen kuin hyppäsin itse mukaan Suuri Käsityö -lehden prosessiin. 

Homma kulkee jotakuinkin näin: suunnitelma lähtee kaavamestarin taitaviin käsiin, joka luo suunnitelman oikeaksi vaatteeksi. Sitten vaate ommellaan valituista kankaista, ja se toimii samalla kuvauskappaleena. Sitten vaatteet kuvataan mallien yllä, ja lopuksi kirjoitetaan vielä ompeluohjeet lehteä varten. Tähän asti homma on aika selviö. Mutta mitä tapahtuu vaatteille sen jälkeen, kun ne on kuvattu lehteä varten…?

Esimerkkimekkona toimii Suuri Käsityö -lehden toukokuu 2018 numerossa oleva tummasävyinen maximekko. Tässä se on kauniisti mallin yllä, houkutellen lukijaa ompelukoneen äärelle: 

Ja kas tässä se on erään akaalaisen yllä, kasuaalisti töistä tulossa:

Miten mekko sitten päätyi minulle? Mukana oli hyvää tuuria ja oikea ajoitus. 

Satuin osumaan lehden toimitukseen juuri silloin kun vaaterekkiä valmisteltiin talon sisäiseen ”ystävämyyntiin”. Vastaus kysymykseen on, että mallikappaleet menevät osittain ystävämyyntiin, osittain yhteistyökumppani Eurokankaan myymälään, jossa ne laitetaan esille ompeluinspiraatioksi. Jos olet käynyt Eurokankaassa, saatat ehkä muistaakin, että mallinukkien päällä on erilaisia luomuksia. Suuri Käsityö -lehden kansikuvavaatteet menevät pääosin Eurokankaan Yliopistonkadun myymälään Helsingissä. 

Kun kysyin olenko riittävän ystävä pöyhimään ystävämyyntirekkiä, sain ilokseni peukun ylös. Joten ei muuta kuin penkomaan! Ja tämä kaunis kukkamekko oli se, jonka päädyin ostamaan. Rekillä olisi ollut muitakin upeita vaatekappaleita, mutta ikävä kyllä ne oli ommeltu ”mallimittojen mukaan” ja no, tämä takapuoli ei ihan mahdu niihin 😀 Kukkamekko oli sen verran väljä, että se sopi sekä hoikalle mallille että seuraavan painoluokan meikäläiselle.

Nyt tiedän mitä vaatteille tapahtuu kuvausten jälkeen. Joka päivä oppii jotain uutta.