Ja niin koitti se päivä kun tartuin puikkoihin

Olen täällä blogissakin tunnustanut, etten osaa neuloa. Siis yhtään. Olin kässätunneilla se, jolle opettaja antoi lopulta armoa, kun luokkatoverit olivat neuloneet itselleen villapaidan, ja minä ärhentelin puikoille ja jollekin vanuttuneelle tilkulle, joka muistutti etäisesti helmaresoria. 

Olen hyvä ompelija, ja pääni on ehtymätön ideapankki tuunauksen suhteen. Mutta neulominen, ei vaan pysty. Olen päätellyt neulomisen olevan minulle hankalaa todennäköisesti siksi, että se on hidasta. Olen luonteeltani ja työtavoiltani äärimmäisen tehokas ja nopea, ja neulominen on kaikkea muuta. Saumurilla vaate valmistuu nopeasti, puikoilla siihen menee ikä ja terveys. Eli en vain kestä neulomisen hitautta, kuten mitään muutakaan hidasta toimintaa. 

En kuitenkaan ole luovuttaja, ja harmi kyllä tykkään tosi paljon neuleasusteista ja vaatteista. Joten ei tästä sinänsä ollut kuin yksi tie ulos: aloin opetella neulomista YouTube-videoiden ohjeilla. Miten luodaan silmukoita, miten neulotaan oikein ja nurin. En usko, että tässä maailmassa on enää mitään, mitä ei voisi YouTuben avustamana opetella 😀

Olen ollut tämän piponi kanssa kuin herhiläinen, sisuuntunut ja kiukkuinen. Pipo tästä kuulkaa tulee, ja sillä selvä. 

Ranteeni ja sormeni huutavat hoosiannaa, mutta jos jotain aletaan niin se myös tehdään loppuun. En ole vieläkään vakuuttunut, että neulominen olisi varsinaisesti minun juttuni, mutta alan nähdä tässä pientä hohtoa. Sentti sentiltä homma etenee. Käsialasta ei ole vielä tietoakaan, se vaatii ehkä hieman enemmän lankakilometrejä. 

Olen aika varma, että neulepaitaa ei näillä hermoilla tehdä, mutta kaulureita ja myssyjä kyllä. Hauskinta on kuitenkin huomata oppineensa jotain uutta!

Onko olemassa neulekirjaa idiooteille? Jokin vasta-alkajille suunnattu teos, jossa ei ole liian hankalia malleja?