Avainsana: käsityöt

Nelliinan Neulehuone – mitä ensikertalainen sai aikaan puikkojen kanssa

Suhtaudun melko intohimoisesti asioihin, jotka haluan oppia. Yleensä täysin överisti, niin etten näe tai kuule mitään muuta harjoitellessa. Mottoni on yleensä luokkaa täysillä, tai ei ollenkaan. Ensimmäinen viikonloppuni neulojana tuotti kaksi erilaista aikuisten pipoa, yhden lastenpipon (tytär sai itse valita värit pipoonsa) sekä kaulurin. Kauluri muodostui lopulta ihan ensimmäisestä pipoyritelmästä, josta tuli aivan liian suuri. Purin yläosan veks ja jatkoin neuletuubia pidemmäksi – tadaa, putkihuivi.

Näihin mihinkään ei ole ohjetta, vaan kysyin neulomistaitoisilta ystäviltäni parhaan arvion tarvittavasta silmukkamäärästä, ja pipojen korkeuden säädin ihan vain sovittamalla tekelettä joka välissä. Eri silmukkalajit, kaventamisen ja päättelyn opettelin YouTuben avulla. Ainakin Novitalla oli todella helppotajuisia videoita.

Sanotaanko näin, että ei ihan kivuttomasti syntyneet nämä, mutta toisessa pipossa alkoi kuitenkin muodostua jo joku rytmi. Pääasiassa ongelmani on aivan liian kireä neule, joka ei liikahdakaan puikolla. Tai vaihtoehtoisesti niin löysä, että silmukat juoksevat puikon toisesta päästä karkuun. Paksusta langasta oli kuitenkin kiva neuloa, sillä lopputulostakin syntyi jopa näin kärsimättömän tyypin mielestä suht nopeasti.

Kokeilin vielä eilen illalla neuloa koetilkkua ohuemmasta puuvillalangasta, mutta siihen en taida pystyä. Tällaiset nopeat pipot ja kaulurit pitävät mielenkiinnon yllä, mutta piperrys selvästikään ei. Tai sitten pitää kehittää jostain rauhallisuutta ja hyväksyä se, että valmista tulee hitaasti.

Joka tapauksessa pieni kipitä neulomiseen syttyi, sillä onhan se nyt kivempaa tehdä käsillään jotain järkevää telkkaria katsellessa, kuin vain maata sohvalla. Neulejälki ei ole vielä ihan priimaa, mutta äitiäni siteeraten: en olisi ikinä uskonut että sinä saat aikaan nuo. (Hän siis tietää erittäin hyvin tyttärensä neuletumpulointihistorian :D)

Ja niin koitti se päivä kun tartuin puikkoihin

Olen täällä blogissakin tunnustanut, etten osaa neuloa. Siis yhtään. Olin kässätunneilla se, jolle opettaja antoi lopulta armoa, kun luokkatoverit olivat neuloneet itselleen villapaidan, ja minä ärhentelin puikoille ja jollekin vanuttuneelle tilkulle, joka muistutti etäisesti helmaresoria. 

Olen hyvä ompelija, ja pääni on ehtymätön ideapankki tuunauksen suhteen. Mutta neulominen, ei vaan pysty. Olen päätellyt neulomisen olevan minulle hankalaa todennäköisesti siksi, että se on hidasta. Olen luonteeltani ja työtavoiltani äärimmäisen tehokas ja nopea, ja neulominen on kaikkea muuta. Saumurilla vaate valmistuu nopeasti, puikoilla siihen menee ikä ja terveys. Eli en vain kestä neulomisen hitautta, kuten mitään muutakaan hidasta toimintaa. 

En kuitenkaan ole luovuttaja, ja harmi kyllä tykkään tosi paljon neuleasusteista ja vaatteista. Joten ei tästä sinänsä ollut kuin yksi tie ulos: aloin opetella neulomista YouTube-videoiden ohjeilla. Miten luodaan silmukoita, miten neulotaan oikein ja nurin. En usko, että tässä maailmassa on enää mitään, mitä ei voisi YouTuben avustamana opetella 😀

Olen ollut tämän piponi kanssa kuin herhiläinen, sisuuntunut ja kiukkuinen. Pipo tästä kuulkaa tulee, ja sillä selvä. 

Ranteeni ja sormeni huutavat hoosiannaa, mutta jos jotain aletaan niin se myös tehdään loppuun. En ole vieläkään vakuuttunut, että neulominen olisi varsinaisesti minun juttuni, mutta alan nähdä tässä pientä hohtoa. Sentti sentiltä homma etenee. Käsialasta ei ole vielä tietoakaan, se vaatii ehkä hieman enemmän lankakilometrejä. 

Olen aika varma, että neulepaitaa ei näillä hermoilla tehdä, mutta kaulureita ja myssyjä kyllä. Hauskinta on kuitenkin huomata oppineensa jotain uutta!

Onko olemassa neulekirjaa idiooteille? Jokin vasta-alkajille suunnattu teos, jossa ei ole liian hankalia malleja?