Onnea on: työkaverin metsässä viihtyvät, sienestävät lapset! Viikonloppuun lähdettiin suppisten kera, joita olikin sitten useampi litra. Mutta sienissä määrä on aina hämäävä, sillä nesteiden tiristessä pannulla isokin satsi kutistuu yllättävän tiiviiksi.
Rakastan pizzaa, oikeastaan melkein mitä vaan pizzaa. Mutta nämä syksyn satokausipizzat ovat jotain ihan muuta. Tässä lempparini!
Suppilovahveropizza
– pizzataikinaa, koko pellilliseen riittävä määrä
– tomaattimurskaa (Esim. Mutti)
– 1 pss Aurajuustomurua
– muutama litra suppilovahveroita, puhdistettuna ja pilkottuna
– sipuli
– ripaus timjamia
– juustoraastetta
(- pekonilastuja, ei pakollinen)
Valmista pizzataikina, anna kohota. Puhdista ja pilko suppilovahverot, ja paista niitä pannulla pienessä määrässä öljyä viitisen minuuttia, että suurimmat nesteet irtoavat. Pilko sipuli ihan pieneksi hakkeeksi ja kuullota hetki pannulla, ja yhdistä sitten sienten kanssa. Kun pizzataikina on kohonnut, painele/kaulitse se leivinpaperille. Levittele tomaattimurska pohjan päälle ja sen päälle tasaisesti sieni-sipuliseos sekä homejuustomurut. Jos käytät pekonilastuja, asettele ne myös pizzaan. Ripottele päälle hieman kuivattua timjamia sekä juustoraastetta oman maun mukaan.
Paista pizzaa 250 asteessa alatasolla n. 15 minuuttia. Paistoaika riippuu uunista.
Näyttääpä niin hyvältä!:) Sienet on vaan niin hyviä, pari viikkoa sitten tehtiin sienipiirakkaa, mutta ehdottomasti täytyy kokeilla myös pizzaan!:) Tosin itse vaihtaisin aurajuuston esim fetaan, kun aurajuusto ei oikein uppoa… Poikaystävälle tosin sekin kelpaisia varmasti paremmin kuin hyvin 😉
Kiitos reseptistä ja mukavaa loppuviikkoa!<3
Ida Kotona kaupungissa -blogista
http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa
Feta toimii myös aina, missä vain suolaisessa piirakassa / pizzassa, nam! Itselle tuo Aurajuusto on syvää rakkautta, voisin laittaa sitä suunnilleen joka ruokaan 😀
Herkullisen kuuloinen resepti!
Nyt on pakko kommentoida asian vierestä, kun olen juuri lukenut italialaisten viljelmien orjatyövoimasta ja karmaisevista olosuhteista, ja paistoi silmään tuo Mutti-firma, koska se myös artikkeleissa mainitaan. Täällä meilläpäin (Uusi-Seelanti) on ollut juttua lähinnä purkkitomaateista, koska sen on täällä suurin italialainen tuotituote, mutta seurasin linkkejä alkuperäiseen Guardianin artikkeliin, ja koko Italian maatalous on täynnä järkyttävää arfikkalaisten siirtolaisten ja pakolaisten hyväksilkäyttöä, nykypäivän orjuutta. (Linkki: https://www.theguardian.com/world/2019/jun/20/tomatoes-italy-mafia-migra…)
Täällä meillä on ainakin yksi paikallisen maahantuojan luomumerkki jolla on aika hyvä selonteko myös farmien tarkistuksista että ne on oikeasti inhimillisiä, eikä vaan paperilla. Ehkä Suomesta löytyy myös. Tekee kyllä todella mieli välttää italialaisia maataloustuotteita, järkyttävää että tämmöistä tapahtuu vieläpä näin laajalla skaalalla länsimaassa, Euroopassa, EU:n sisällä.
Voi itku, näin sitä vaan kuluttajana luottaa laadukkaiksi mieltämiinsä tuotemerkkeihin, kuten juuri Muttiin 🙁 todella kauheaa luettavaa, kiitos linkistä!
Moikka! Ei nyt liity suppiksiin, mutta sinä tulit mieleen, kun mietin mistä saisin pienen silinterihatun tai ehkä hatukkeen, onko se sana? Siis jonkun koristeellisen päähärpäkkeen, joka muistuttaisi silinteriä. En keksi muuta paikkaa kuin Mustahöyhen, mutta heidän nettisivuillaan ainakaan ei ihan vastaavaa ollut, osaatko suositella? Kiitos!
Ei ole hetkeen osunut silmään pientä silinteriä, mutta äkkiseltään tuli mieleen naamiaisvaatekaupat ja Halloween-hyllyt asustekaupoissa. Ebaysta löytää aivan varmasti, mutta jos tarvitset hatun nopsaan niin se ei liene vaihtoehto. Hatuke on hyvä sana 😀 Mustahöyhenessä kannattaa käydä vilkaisemassa, jos etsit premium-laatua (eli ei mitään naamiaiskamaa) ja Elina aivan varmasti tietää mistä laatuhatun löytää, jos hänellä ei varastossa satu olemaan.
Joo laatua tarvitaan! Menen käymään Mustahöyhenessä, kiitos 🙂