Tämä tammikuu jää mieleen lumettomuudesta eli toisin sanoen siitä, että olen pystynyt käyttämään töissä tavallisia korkkareita. Ei ole tarvittu vaihtosaappaita, sillä ulkona on todella ollut lämmintä ja maa on ollut pääasiassa kuivana. Ehkä pidempiä matkoja ei siedä liikkua pikkukengissä, mutta lyhyemmät pätkät on ok.
Viime torstaina aamukahvilla olin hangonkeksinä työkavereilleni, miten mukavaa saada lempikengille käyttöä myös talvella. Muut olivat vahvasti sitä mieltä, että vain Niina korkkareineen voi iloita lumettomuudesta 😀
Samana päivänä alkoikin sitten sataa kylmää taivaalta ja mietin että hitto, tässäkö tämä sitten oli. No, ainakin olen onnistunut ottamaan mustasta talvesta ilon irti edes jollain tavalla.
