Mitä teet kun olet yksin kotona?

Tänä viikonloppuna mies oli tyttömme kanssa isä&tytär -reissussa Oulussa. Minulle jäi koko viikonloppu aikaa olla yksin, jota ei tapahdu suunnilleen ikinä. Uskoisin, että aika moni perheellinen jakaa ajatuksen siitä, kuinka harvinaista täysin hiljainen talo on. Minulle yksin kotona oleminen on yhtä piristävää kuin toiselle joogaretriitti tai kylpyläloma. Rakastan täyttä hiljaisuutta, ja vain hiljaisuudessa lataudun. Asun kahden mölyapin… äänekkään mussukan kanssa, jotka puhua pulputtavat jatkuvasti, soittavat kitaraa ja ukulelea, radiota, huudattavat telkkaria sekä tanssivat ja laulavat. Kaikella rakkaudella perhettäni kohtaan, mutta en voi käsittää, miten paljon ääntä näistä kahdesta lähtee 😀 

Viikonloppu täydessä hiljaisuudessa silloin tällöin on taivaallista. En soita musiikkia ja jos katson telkkaria, pidän äänet aivan minimissä. Muistaakseni Sinkkuelämää-sarjassa oli joskus jakso, jossa käsiteltiin termiä secret single behavior eli asioita mitä teet vain ollessasi yksin. Joku puristeli hartaudella mustapäitä ja toinen söi paketillisen suolakeksejä ja hilloa, tai jotain sen suuntaista. Oli hauska huomata, että tietyt asiat toistuvat myös omalla kohdallani, aina kun saan talon haltuun. Tässä listausta. 

1. Saatan käyttää tunnin siihen, että lotraan hiusnaamion, kuorintojen ja kasvonaamioiden kanssa. En arkisin ikinä ehdi/jaksa/muista tällaisia asioita, mutta yksikin päivä itsekseni herättää heti henkiin koti spa -Niinan. Etukäteen olen ajatellut, että nyt siivoan kerrankin kunnolla, mutta lopputulos on useimmiten spa 😀 (siivota ehtii myöhemminkin).

2. Luen. Saatan lukea kahdeksan tuntia putkeen. Nautin siitä, kun kukaan ei keskeytä. Puhelin äänettömälle, sohva selkään ja lukemaan! Unohdan syödä, juoda ja nukkua, jos pääsen uppoutumaan hyvään kirjaan kaikessa rauhassa. 

3. Kun nyt syömisestä puhuttiin… Sitten kun syön, en syö mitään järkevää vaan katan pöytään juustoja, hilloja ja kaikkea epäruokaa, mitä lapsiperheessä ei yleensä voi päivälliseksi tarjota. Heti kun olin saattanut perheeni torstaina junaan, suuntasin Stockan herkkuun ja haalin koriini kaikkea mahdollista epäruokaa <3 Tässä eräs viikonlopun päivälliseni: 

4. Käytän samaa vesilasia koko päivän, ja pohdin, että en saa yksin ollessani tiskikonetta täyttymään millään! Kuinka hitsin paljon perheen kaksi muuta jäsentä oikein käyttävät astioita, kun joka päivä saa pyörittää konetta?!

5. Niin kauan kuin jaksan muistaa, siis aivan lapsesta asti, olen aina yksin ollessani käynyt läpi vaatekaappiani. En suinkaan siivoamisaikeissa, vaan sovittelen eri asukokonaisuuksia, ja varsinkin juhlavaatteita, vailla mitään sen kummempaa tarkoitusta. Vintage-mekkoni ovat aarteitani, ja aina ajoittain on syytä tarkistaa mitä niille kuuluu 😀 en osaa perustella tätä tapaa millään järkisyillä, mutta tulen varmastikin harrastamaan tätä sovitusleikkiä vielä mummonakin. 

6. Katson jotain tuttua sarjaa tsiljoona jaksoa putkeen. Tämä lienee aika yleistä, mutta en tiedä moniko harrastaa jo katsomiaan sarjoja moneen kertaan? Yksin ollessani en halua heittäytyä uuden elokuvan tai sarjan pyörteisiin, vaan haluan nimenomaan katsoa jotain sellaista, josta tiedän pitäväni aivan varmasti. New Girl on yksi näistä sarjoista. Alan osata repliikit ulkoa, mutta se ei haittaa. Pääasia, etten vaan pety uuteen sarjaan. (Tässä ei ole mitään järkeä, tiedän.)

7. Ikävöin perhettä ihan hulluna, ja toivon, että mies lähettää jatkuvasti kuvia ja videoita itsestään ja tytöstä. Ikävöinti on ihan yhtä ihanaa ja tärkeää kuin yksin oleminenkin. 

Löytyikö listalta tuttuja asioita? 

6 vastausta artikkeliin “Mitä teet kun olet yksin kotona?”

  1. Vaatteiden sovittelu ja lempisarja pyörimään ”taustalle” kuulostaa eritttäin tutulta! 😀 Rakastan olla yksin kotona ja se ajatus yksinolosta on ihana! Kukaan ei ”mäkätä”, pölise tai vaadi huomiota, vaan kaiken saa tehdä (tai olla tekemättä) oman mielen mukaan 😀 Esim. Saa sotkea ja siivota rauhassa (itsellä yleensä aina joku projekti levällään askartelusta piparitalon leipomiseen), joten kiva kun se piste saa olla rauhassa.

    Itseasiassa meillä menee roolit påinvastoin kuin teillä: minä olen super sosiaalinen, pölötän aina ja jatkuvasti sekä mennä sotken ympäriinsä. Mies taas tykkää hengailla hiljaisuudessa ja keskittyä esim. koneella pelaamiseen. Mutta jotenkin kun olen yksin en kaipaa sosiaalista seuraa ja saan eri tavalla levättyä kuin että olisin miehen kanssa kotona ja hän vaikka koneella. Sitä tavallaan aistii toisen läsnäolon (ja sosiaalisena persoonana haen koko ajan kontaktia vaikka toinen haluaa keskittyä, en ymmärrä) xD oikeastaan huomasin että sinkkuna itselleni sopi tosi hyvin se että oli oma tyhjä koti ja lähdin ulkopuolelle sosialisoimaan. On ollut enemmän opettelua yhteiselämisessä/siinä että toinen on jatkuvasti paikalla. Varsinkin silloin kun tein ihmisten kanssa töitä (etenkin päiväkodissa kun kuuntelet huutoa 8h), en halunnut sosialisoida enää kotona edes perus small talk keskusteluja tai kuunnella radiota/televisiota (sama ongelma kyllä kaikilla alalla olevilla).

    Nykyään lähden monesti yksinään reissuun (kun ei ole enää yksin asumista). On niin kiva tunne kaivata toista ja kuitenkin samalla viettää aikaa pelkästään itsensä kanssa!

  2. Kohdat 2 ja 3 kuulostavat tutuilta. Suklaan kulutukseni nousee sadoilla prosenteilla kun olen yksin kotona. 😀 Kirjoista kun mainitsit, niin olisi kiva taas saada kirjapostausta, mitä loppusyksyn lukulistallasi nyt on.

  3. Ajankohtainen aihe. Mieheni oli juuri 11 päivää työmatkalla ja olin kotona yksin ja täytyy kyllä tunnustaa, että aika ajoin elin kuin sinkkuvuosina. (eli söin mitä sattuu ja olin aika suurpiirteinen tiskien kanssa).

    Juuri kun olin vienyt mieheni lentokentälle, kurvasin minäkin ruokakauppaan tavallisesta ostoslistasta poikkeaville ostoksille; kasvispizza, PepsiMax Cherry ja vähän jäätelöä lohdukkeeksi sekä papuja, härkistä ja kasvislasagnea kun sellaisia ei normaalisti juuri meillä syödä.

    Hiljaisuuden sijaan kyllä laitoin iltaisin ääntä taloon. Sekä television olkkariin, että radion keittiöön pauhaamaan. Vanhassa talossa kuuluu aina kaikenlaisia ääniä ja rasahduksia ja hiiret rapistelevat nurkissa. En halua kuulla jokaista ääntä ja lähteä arvailemaan mistä ne johtuvat. Varsinkin kun olen luotettavalta taholta kuullut, että talomme paikalla aikaisemmin sijainneen talon sata vuotta sitten kuollut isäntä on vielä n. 2000-luvun alkupuolella käynyt meidän olohuoneessa mölyämässä! Useita kertoja. (ja vanhassa, alkuperäisessä ulkorakennuksessa kuulemma edelleenkin)

  4. Kuulostaa tutulta! Meillä mies ja poika pitävät jatkuvasti jotain ääntä ja huomaan, miten itsellä pinna kiristyy iltaa kohti. Olisivat hiljaa välillä. Lasten kohdalla hiljaisuus on usein kyllä merkki siitä, että ollaan tekemässä jotain mitä ei pitäisi… 😀

    Jokin suuri tapahtuma tai muuten vilkas ympäristö on painajaiseni. Välillä myös surettaa oma introvertti luonne, sillä tuttuja ihmisiä tai sukulaisia tulee nähtyä harvoin, kun sosiaaliset tilanteet vie voimat.

  5. Melkein kaikki kohdat täsmäs. Vaatteita en kauheasti sovittele vaan kuljen kotona kunnon rönttövaatteissa ja villasukissa. Tuo epäsyöminen on vakio. Tuntuisi tilaisuuden tuhlaukselta syödä jotain kunnon ruokaa, pah!

  6. Katson jonkun itselleni uuden todella lällyn romanttisen leffan. En normaalisti katsele mitään tällaista, mutta yksin ollessa haluan aivot narikkaan ja herkkuja käden ulottuville. Ah!

Kommentit on suljettu.