Kevyesti topattu Marimekon kimonotakki on helpoin mahdollinen tapa pukeutua mukavasti siten, että myös viihdyn vaatteissani. Olen eniten kotonani suurien printtien ja ylipäätään suurien pintojen kanssa. Kun on venynyt pituutta tähän malliin, niin midi- ja maximitat sekä näyttävät kuosit houkuttelevat muutenkin enemmän kuin pienet piperrykset 😀 Tai ehkei asialla ole niinkään tekemistä pituuden kanssa, makuasiahan tuo.
Kääntövaatteet ovat puhdasta neroutta, sillä tällä tavalla yhdestä vaatteesta tulee kaksi. Kun kuosit ovat riittävän erilaisia, tämäkin takki tuntuu ihan konkreettisesti kahdelta eri takilta.
Aiheen tiimoilta tulee mieleen myös muutaman vuoden vanha Kenzon ja H&M:n yhteistyömallisto, josta löytyi useampikin huikea kääntövaate. Lempimekossani tuosta mallistosta on toisella puolella hillitty tummansininen kuosi, ja toisella puolella kirkkaanoranssi leopardikuosi – täydellinen vaate, jota voi käännellä päivän fiiliksen mukaan.
Tummanharmaa beanie on Samujin mallistoa, mutta se on jäänyt käyttökerroissa täysin paitsioon ystäväni neuloman pörröisen vaaleanpunaisen beanien rinnalla. Mutta neutraalille tummanharmaallekin on paikkansa, silloin kun esimerkiksi takki on näyttävä.
Onpa kauniita kuvia! Kääntövaatteista tuli muistikuva kietaisuhameesta(?) jossa oli kirkkaan oranssi tai punainen yksityiskohta. Onko sun vaatekaapissa joskus ollut tällainen vai muistanko täysin väärin?
Olisi kiva nähdä joskus taas 1 mekko – monta asua tyylisiä postauksia! Niistä on kiva inspiroitua itsekin hyödyntämään olemassaolevia vaatekaapin helmiä.
Ihan uteliasuuttanan vanha lukija kyselee että onko beanie jotenkin spesiaali nimitys tietynlaiselle myssylle vai miksi suomalainen pipo-sana ei kelpaa?Omaan silmään tuo Samuijin kiva päähine näyttää ihan tavalliselta pipolta. Nyt kun käydään keskustelua uuden Mall of Tripla- kerrosten englanninkielisistä nimistä, olen huomannut että suomalaiset ilmaukset korvataan arkipuhessakin – toki ikäsidonnaisesti- anglismeilla. Jotenkin olen ajatellut, että kun lukee paljon kirjallisuutta niin oman äidinkielen vaaliminen olisi ihan verissä. Mutta ehkäpä nykyihmisten suussa on luontevampaa ostaa esim workout pantsit tai tightsit ja napata beanie päähän – olisihan varsinkin se tamperelaisten pipa aika hellyyttävän kotikutoinen ilmaus trendikkään ihmisen suuhun 😀
Hyvä kysymys, itse nostin tuon beanien postaukseen siksi että tuo myssy on Samujilla tuotenimeltään Chunky Beanie. Mielestäni ”muotikielessä” kuitenkin juuri näistä tosi muhkeista pipoista käytetään yleisesti termiä beanie, mutta ihan hyvin se voisi olla myös muhkea pipo, joka on paljon söötimpi 😀
Itsellänikin nousi kyllä vähän karvat pystyyn tuon beanien kanssa. Ihan minkälaista tahansa pipoahan se beanie tarkoittaa, ainakin englanniksi, joten mitään tarvetta en näe pipo-sanan korvaamiselle. Varjelen suomen kieltä senkin takia, kun itse asun ulkomailla, mutta on se kyllä maailmanlaajuisesti muutenkin hupeneva luonnonvara – oma hieno, erityislaatuinen kieli. (Meinasin sanoa globaali ja uniikki. Pitää vähän skarpata itsekin. Mistäköhän se skarppaaminenkin tulee… Ruotsista varmaan, sitä en osaa tarpeeksi hyvin että tietäisin :D)
Kyllähän noita lainasanoja kielessä vilisee, ja osa on ihan kiva ja hyödyllinen lisä. Mutta osa taas sitten ei.
Oma lukunsa on sitten ne sanat, joille ei löydy sopivaa suomalaista versiota, pahimpina smoothie ja selfie. Smoothie siksi, että en edes ymmärrä miten sen voisi millään lailla järkevästi suomen seassa lausua, eikä smuutti tai mehupirtelökään kovin innosta. Selfiessä risoo jo sanan merkityksen älyttömyyden lisäksi tuo sama ie-pääte, mikä ei mitenkään solju suomeen jos sen auki lausuu, ja kuulostaa hölmöltä koska ei sitä englanniksikaan lausuta. Ja sitten taas jos jättää lausumatta, miksi se siellä kirjoitusasussa on… Varmaan sen ie:n takia tuo beaniekin kävi ahdistamaan hieman tavallisia anglismeja enemmän.
No niin tulipa valitettua kun kerran sattui, tätä aihetta on mietitty pidempäänkin XD
(Sen pärstäkuvan nimeksi voisi kyllä olla omari ihan hyvä. Jos sitä sanaa tosiaan siis tarvitaan. En tajua.)