Mikko Kamulan Tuonela vie lukijan manan maille

*kirja on arvostelukappale, saatu Gummerukselta. 

Olin täysin myyty Mikko Kamulan esikoiskirjalle, Ikimetsien sydänmailla, joka oli avaus nyt jo kolmanteen osaan edenneelle Metsän kansa -sarjalle. En pysty vieläkään käsittämään, että kirjailija tässä kirjoittelee vasta ensimmäisiä kirjojaan! Uppouduin taas kerran muinaisten suomalaisten elämään niin totaalisesti, että taisin unohtaa koko muun maailman kirjaa lukiessa. Täsmälleen sama vetovoima on ollut kaikilla kolmella osalla.

Kolmas kirja on nimeltään Tuonela. Jo nimestäkin voinee päätellä, että tarina kuljettaa lukijan tällä kertaa maan päältä kuolleiden valtakuntaan. Kamula on kansanperinteen tutkija ja osaa herättää muinaiset uskomukset järisyttävällä tavalla henkiin. Kirjoja lukiessa on tullut väkisin mieleen, että jos historiantunnilla osattaisi käydä 1400-luvun Suomea ja mytologiaa edes puoliksi yhtä kiinnostavalla tavalla läpi, oppilaiden huomio olisi taattu. Joskin itse rakastin historiaa kuivakkaampanakin versiona. Vaikka Kamulan kirjat ovat fiktiivisiä tarinoita, puitteet ovat kuitenkin totta. Sekä suomalaisten historia että Kalevala herää kirjan sivuilla eloon. 

Pääosassa sarjan kolmannessa osassa jatkuu edelleen Juko Rautaparran perheen tarina. Perheen kuopus ja tietäjäoppilas Tenho on matkannut manan maille, muun perheen jatkaessa elämäänsä Rautaparran tilalla. Perheen naimaikäistä tytärtä Varpua ollaan lähettämässä miehelään ja esikoispoika Heiska puolestaan lähtee uhkarohkealle pelastusretkelle karjalalaisten maille, voittaakseen mielitiettynsä sydämen.

Tenhon matka Tuonelassa kulkee rinnakkain muiden tapahtumien kanssa. En muista, että olisin koskaan lukenut näin elävää kuvausta kuolemasta. Hieno kokemus kaikkiaan. 

Tiedättekö, en uskalla kirjoittaa juonesta juurikaan enempää, etten pilaa kenenkään lukukokemusta. Suosittelen näitä kirjoja täydestä sydämestäni jokaiselle, joka haluaa tempautua suomalaisen mytologian maailmaan tai ihan vaan kansamme historiaan. Tai taitavasti kerrottuun tarinaan. Seikkailuun! Kirjoissa riittää niin monta tasoa, että on vaikea nimetä niiden parasta antia.