Olisikohan tämä ehkä noin tuhannes versio mustasta maximekosta tämän kevään ja kesän aikana. Tällä kertaa pilkullisella jakulla asustettuna. Vuosi pari sitten joku jenkkinainen käytti vuoden yhtä ja samaa mustaa mekkoa joka päivä, ja sai vaihtelua tyyliinsä ainoastaan asustamalla. Seurasin tätä proggista suurella mielenkiinnolla koska naisen asusteet olivat inspiroivia ja kekseliäitä, ja hän kuvasi asunsa joka päivä nettiin. Nyt kun on joutunut käytännössä testaamaan tätä asiaa, pakko myöntää että en ehkä kestäisi kokonaista vuotta. Viikko pari ja sitten riittäisi.
Viikko pari alkaisi olla enää laskettuun aikaankin. Viime viikolla meillä kävi kylässä parikin ystävääni, joista kummallakin on lapsia. Molemmat kertoivat että juuri ennen synnäriä oli ollut jotenkin ”jänniä tuntemuksia” ja nyt sitten kuvittelen kokevani näitä jänniä tuntemuksia joka mutkassa 😀 mutta voin vaikka vannoa että viime yönä vatsani tuntui erilaiselta kuin ennen. Lisäksi huomasin hymyileväni kuin idiootti keskellä yötä valveilla ja miettiväni että ihan pian tapaan ensimmäistä kertaa oman lapseni. Huimaa. Ja koska olen maailman kärsimättömin, tämä luonnollisesti tarkoittaa että menen pari viikkoa yliajalle.
Vaikka viikonpäivillä ei ole minulle mitään merkitystä enää tätä nykyä, huomaan silti sitkeän maanantaimasiksen väijyvän nurkan takana. Tapa ja tottumus? Taidan keittää ison kupillisen kahvia, kääriytyä viltissä sohvalle ja ottaa Diana Gabaldonin käpälään.
