Hurja hämähäkinmetsästäjä

Nöpö on portaissa ravaamisen lisäksi löytänyt itselleen ihan uuden harrastuksen. Siitä on tullut metsästäjä. Kissan ilmeestä huomaa heti, kun sen huomio kiinnittyy kärpäseen tai muuhun vastaavaan sisällä lentävään pörriäiseen, se näyttää tältä:

 

Vähän vastaava efekti kuin laserkynällä. En tiedä juokseeko teidän kissat valopilkun perässä lattialla kuin heikkopäiset, mutta Nöpöön se uppoaa sata nolla. Ja nyt siis myös ötökät.

Toissa aamuna olohuoneen lattialta löytyi valtava hämähäkki murhattuna, epäilen syylliseksi kissaa. Hämis oli selvästi matkalla makuuhuoneeseen yön pimeinä tunteina… Nöpö, hämähäkinmetsästäjä.

Nelliinan raparperimehu

Näin tänään päivällä Instagramin virrassa raparperimehukuvan ja totesin, että nyt on aika toteuttaa sekin uhkaus, että alan mehumaijaksi. Selasin linkkaamianne reseptejä läpi ja totesin, että aika monessa on käytetty sitruunaa (mitä kaapissa ei just nyt ollut) joten näppäränä emäntänä korvasin sitruunan makuvivahteen vaniljalla. Toimi.

Lisäksi halusin mehua heti, eli yön yli muhiuttamiset eivät tulleet kysymykseen (ilahduttavan monta tapaa valmistaa raparperimehu näkyy löytyvän). Siispä pikainen raparperimehu:

n. 2 litraa raparperipaloja (pese varret, ei kuorita)
n. 2 litraa vettä päälle (niin että ei ole pohjaan kiehumisen vaaraa)
1-2 dl sokeria
1  teelusikallinen vaniljasokeria

Raparperit ja vesi kattilaan, ja kiehumaan noin vartiksi. Ei sekoitella, annetaan vaan kiehua. Sitten siivilää käyttäen raparperit ja neste erilleen. Sen jälkeen neste takaisin kattilaan ja perään noin 1-2 dl sokeria (sinnepäin, maistamalla tietää oikean makeuden ja makuasiahan tämäkin) ja reilu teelusikallinen vaniljasokeria. Sitten kiehautin pikaisesti vielä kerran sokerien kera, mutta taitaisi liueta ilman kiehauttamistakin. Tämän jälkeen kattila kylmään viilenemään. Sen jälkeen mehu kannuun ja jääkaappiin odottamaan mehuhetkeä. Mansikat ovat ihan vaan jääpaloina mukana, kyseessä ei ole mansikka-raparperimehu.

Aivan. Älyttömän. Hyvää. Ja. Helppoa.