Iittalan Nappula kukkaruukku nostaa kasvin jalustalle

Olette saattaneet huomata, että en usein innostu skandinaavisesta tyylistä muotoilussa. Herkullisen väriset asiat ovat kuitenkin asia erikseen. Nyt täytyy sanoa että osui ja upposi, kun avasin Iittalan infokirjeen Nappula kukkaruukuista. Upeat värit ja hauska idea nostaa viherkasvi jalustalle! Matti Klenellin design on yksinkertaista mutta silti näyttävää. 

Tästä hieman inspiraatiota keväiseen sisustukseen: 

Olen tänä talvena pitänyt onnistuneesti hengissä seitsemän (!) viherkasvia. En olisi ikinä uskonut, että pystyisin moiseen suoritukseen. Mikään kukkiva sisäkasvi ei säily käsittelyssäni elossa, mutta vihrerkasvit ovat selvästi sitkeämpiä 😀 Ainoastaan jättipeikonlehti yrittää päästä eroon osasta lehdistään, kuihduttaen puolet mystisellä tavalla. Mutta onneksi se on siltikin runsas, eikä liian kitukasvuisen näköinen. 

Jos jollain sattuu olemaan kokemusta peikonlehden osittain ruskeista lehdistä ja mitä sille voi tehdä, otan vinkit vastaan. 

Vanha kunnon vohvelirauta! Turhake vai tarpeellinen?

Vohvelirauta on yksi niistä keittiön kaapinpohjille jäävistä turhakkeista, johon on aina yhtä ilahduttava törmätä. Joka kerta käytön jälkeen mietin, että laitan vekottimen kiertoon, mutta joka kerta olen myös iloinen kun se päätyy käyttöön. 

Kylmä talvipäivä ja kuumat vohvelit, ei ole parempaa! 

Perusohje vohveleihin on niin vaivattoman helppo, että siksikin rauta kannattaa piilottaa syvälle kaappiin ettei houkutuksia tule joka päivä…

Vohvelitaikina

  • 4 dl maitoa
  • 2 kananmunaa
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl suolaa
  • 1 rkl rypsiöljyä tai sulaa voita

Taikinan ainekset vatkataan yhteen, odotellaan pannun kuumenemista ja sitten paistamaan. Tästä määrästä tulee pari kolme vohvelia per naama meidän kolmihenkiselle perheelle. Kannattaa tuplata taikina jos haluaa enemmän vohveleita kerralla. 

Tarjoiluehdotuksena perinteinen kermavaahto ja tamperelaisen Poikain Parhaat -brändin Lakkahillo (saatu blogin kautta), joka uppoaa meidän puoliksi lappilaiseen perheeseen kuin.. no, ihana lakkahillo. Tässä purkissa on sellainen itse tehdyn hillon viba eli paljon kokonaisia marjoja. Teollinen maku loistaa poissaolollaan. Viba pitää paikkansa, sillä tuote-esiteessä kerrotaan marjapitoisuudeksi 75%.

Lopputulos taitaa olla, että vohvelirauta on meillä pysyvästi vaikka sitä käytetään harvemmin. Eikä se tällä puheella ole edes turhake 😀

Täytyisi joskus kokeilla syödä vohveleita jonkin suolaisen parina, savulohta tai jotain vastaavaa.