Itävallan tuliaiset – ei nyt ihan parhaimmistoa jos totta puhutaan

Taannoisella Itävallan reissulla ei juuri ehtinyt kauppoja luuhata, mutta jotain pientä tarttui mukaan tuliaisosastolla. Meidän työporukan megahitiksi nousi kaupan karkkihyllyltä löytynyt mansikanmakuinen ”paperi”, johon itsekin haksahdin, kun olin tarpeeksi paljon kuunnellut muiden hehkutusta. Ajattelin, että josko Anni kokisi sen eksoottisena, yhtään en ostanut tätä omaa uteliaisuuttani 😉

Paketeissa oli kuvituksia yksisarvisista prinsessoihin, ja minä päädyin prinsessaversioon. 

Ihana pakkaus, mutta se maku. Aivan jäätävää… Tuote oli ihan oikeasti kuin pahvia, vaikka se onkin vehnästä valmistettu. Tuli mieleen halpa jäätelötötterö, mutta vielä pahvisemman makuisena. Anni totesi lyhyesti ja ytimekkäästi: yäk 😀 Mutta olenpahan nyt maistanut mansikanmakuista paperia. 

Toinen saman kategorian tuliainen oli Brause-Pulver, jolla voi taikoa vedestä kuplivaa makujuomaa. Pakko sanoa, että ei tämäkään maulla varsinaisesti keulinut, maistui Beroccalle. Brause-Pulverin ostin Saksan puolelta lentokentältä, ja se ilmeisesti onkin saksalainen ”herkku”. Tuli siinä väkisin mieleen, että mikä tahansa mehutiiviste on noin tuhat kertaa parempaa, mutta ehkä kuplat on se juttu. 

Näiden jälkeen oli pakko ostaa pussi kunnollista salmiakkia, riitti kokeellisuus tällä erää 😀

Kesämekkoja ja korvatulehdustraumoja

Finlayson Art Arean maalatut kadut ovat vuosi vuodelta hienommat, jostain syystä pastellisävyinen maailma sopii vanhaan tehdasmaisemaan täydellisesti. Suosittelen lämmöllä kävelemään alueen ympäri, jos vain Tampereen suunnalle sattuu.

Tänä vuonna kaduilta löytyy mm. Rosa Liksomin sympaattisia robottimaalauksia, joita meidän 3-vuotias tutki innoissaan. Annin mielestä ne olivat hirviöitä!

Mekko: H&M / laukku: Lindex / tennarit: Minna Parikka / hattu: matkamuisto

Meidän tytöllä jylläsi viime viikolla kunnon korvatulehdus, ensimmäinen sellainen. Onneksi antibioottikuuri tepsi nopeasti, ja sekin oli ensimmäinen laatuaan. Toivon todella, ettei korvatulehdus tule kylään kovin usein, sillä harvoin näkee lasta noin kipeänä. Se on yhtä kärsimystä myös meille aikuisille, sekä unenpuutteen että jatkuvan huolen vuoksi. Ei ollut ihan väärässä kätilö neljä vuotta sitten veistellessään vitsiä, että suurin huoli helpottaa yleensä ensimmäisen 40 vuoden kuluessa 😀 Tässä olisi vielä 36 vuotta jäljellä…

Itse olin korvatulehduskierteessä lapsena, korvien puhkaisun kultaisella aikakaudella, ja olen traumatisoitunut iäksi niistä lääkärikäynneistä. Nousi vähän turhan elävänä mieleen omat muistot viime viikon aikana, ja pystyin lähes maistamaan vaaleanpunaisen penisilliinin. Tuo on syy miksi en voi juoda esimerkiksi Red Bullia, se maistuu ihan vaaleanpunaiselle penisilliinille, yäk. Samaten saan edelleen puistatuksia ”korvaimurin” ujelluksesta. Pelkkä asian ajattelu riittää, ja tekee mieli juosta sängyn alle.

Korvatulehdus – you suck!